Esa Rintalan blogi

Anteeksi, että häiritsen!

2011-08-25T12:33:00.000-07:00

(Satakunnan Kansa, 25.8.2011)
Kirjoituksessaan mielenilmauksista ja karnevalisoinnista Erkki Teikari (SK 23.8.2011) paheksui seksuaalivähemmistöjen "avioliittointtämistä". Hänen mukaansa ilman paraatejakin ymmärrämme, että kaikilla on oikeus rakastaa, mutta avioliittointtämistä on vaikea ymmärtää. Esimerkkinä Teikari käytti porilaisnuorten haastattelua, jossa pojat totesivat, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia. Tämä sopi Teikarillekin.
Suomessa homoseksuaalisuus on poistunut rikosnimikkeistöstä vasta v. 1971. Sairausluokituksesta se poistui vasta 1981 ja ns. kehotuskielto kumottiin 1999. Parisuhdelaki on tullut voimaan vasta kuusi vuotta sitten. Vieläkään ei ole mahdollista solmia avioliittoa eikä adoptoida parisuhteen ulkopuolelta. Suomen lainsäädäntö kulkee eurooppalaisittain jälkijunassa.
On vaikea ymmärtää, miksi kehitys Suomessa on ollut niin takkuista. Yleisellä ilmapiirillä, uskonnollisella kovaäänisyydellä ja konservatiivien vastustuksella on ollut tässä oma roolinsa. Suomessa on hyväksyttävää kuulua vähemmistöön, mutta vain jos on sitä kohtuullisesti, piilossa ja niin kuin valtaväestölle sopii.
Tämä jos mikä on ylimielistä asenteellisuutta. Mihinkään vähemmistöön kuuluvan henkilön ei tule tyytyä olemaan vain valtaväestön kynnysmattona. Jos siihen olisi tyydytty, mitään edistystä ilmapiirissä, lainsäädännössä ja asenteissa ei olisi koskaan tapahtunut. Kenenkään ei tarvitse ”inttää asiaansa vähemmän” tai ”marssia paraateissa vähemmän”, jotta valtaväestö saisi säilyttää mielenrauhansa. Tulee olla esiintuloja, vaatimuksia ja tarpeen mukaan vaikka karnevalisointia. Tulee olla omista oikeuksista kiinni pitämistä - tai oikeammin omien oikeuksien vaatimista.
Se voi olla osalle väestöstä vaivaannuttavaa ja vaikeaa ymmärtää. Kuitenkin pidemmän päälle vähemmistöjen oikeuksien parantaminen parantaa kaikkien oikeuksia.

Esa Rintala
puheejohtaja
Porin Seudun Vihreät ry.

Vihreä muutosvoima

2011-04-18T09:56:00.000-07:00

Olen ylpeä siitä, että vihreillä on edelleen vankka kannatuksensa Satakunnassa ja koko Suomessa. On joukko ihmisiä, jotka edelleen haluavat Suomen olevan suvaitsevainen, avoin ja tulevaisuuteen tähtäävä, vihreään muutokseen pyrkivä. Tämä muutosvoima on kasvamassa maailmassa, ja vaikka me Suomessa tulemme tässä kehityksessä perässä, tulemme huomaamaan tämän muutosvoiman jatkossa myös meillä. Tästä perustasta meidän on hyvä jatkaa ensi vuoden presidentinvaaleihin ja syksyn kuntavaaleihin. Niissä viimeistään vihreä leijona näyttää kyntensä! Kiitos kaikille mukana olijoille! Pidetään vihreä lippu korkealla!

Suomen suunta

2011-04-16T00:35:00.000-07:00

Tämän eduskuntavaalikampanjan aikana olen kadulla tavannut paljon ihmisiä, jotka kertovat kokemastaan suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja vihasta. Nämä tarinat herättävät minussa aina epätoivoa: miksi tällaista pitää vielä olla? Ja samalla se herättää uhmaa: haluan suvaitsevamman Suomen! Nyt!
Sunnuntaina päätetään siitä millainen Suomi jatkossa on. Haluammeko olla eteenpäin katsovia, avoimia, suvaitsevia ja humaaneja vai itsekyyteen käpertyviä impivaaralaisia?
Itse haluan Suomen, jossa pidetään huolta ihmisistä, kaikenlaisista ihmisistä. En halua erottelevaa, vihaavaa ja itsekästä yhteiskuntaa. En halua agrressiivista populismia vaan ratkaisukeskeistä ja vastuullista yhteiskunnan rakentamista. Meillä on varaa auttaa apua tarvitsevia. Meillä pitää olla rohkeutta sietää erilaisuutta.
Haluan Suomen, joka haluaa kantaa globaalin vastuunsa. Haluan, että Suomi on osa Eurooppaa eikä eristäydy omahyväisyyteensä. Suomi tarvitsee itsekkyyden sijaan uutta vastuullisuutta.
Haluan Suomen, jossa jokaisen kannattaa tehdä työtä ja jokainen voi tehdä työtä omien voimiensa mukaan. Haluan Suomen, jossa kannattaa perustaa yrityksiä ja jossa halutaan olla töissä vaikka terveyskeskuksissa. En halua yhteiskuntaa, jossa rikkaat rikastuvat ja samalla köyhien määrä kasvaa. Haluan, että näköalattomuuteen vajonneille nuorille annetaan toivoa, työtä, tukea ja toimeentuloa.
Haluan yhteiskunnan, joka huolehtii sairaistaan, myös niistä, joilla ei ole varaa maksaa hoidosta. En halua leikkauslistoja ja priorisointia, vaan aitoa halua rakentaa toimiva perusterveydenhuolto. Haluan Suomen, joka arvostaa ikäihmisiään ja haluaa turvata heille arvokkaan ja hyvän hoidon.
Haluan maan, jossa luontoarvoista huolehditaan niin, että meillä on elävä luonto vielä tulevaisuudessakin. En halua tuotantoeläinten riistoa, ilmastonmuutosta, likaista Itämerta, ydinvoimaloita ja uraanilouhoksia. Haluan yhteiskunnan joka varautuu tulevaisuuteen jo nyt. Joka haluaa panostaa kestävään talouteen ja kestävään kehitykseen. En halua yhteiskuntaa, jossa kaikki hyöty ulosmitataan itselle tässä ja nyt eikä mitään jää tuleville sukupolville.
Sunnuntaina ratkaistaan Suomen tulevaisuuden suunta pitkäksi aikaa. Toivon, että suomalaiset haluavat sittenkin rakentaa tulevaisuuteen katsovan, hyvä Suomen.

Fundamentalismi on ongelma

2011-04-14T13:40:00.000-07:00

Väiteltyäni ½ tuntia kadulla islam-kriittisen ihmisen kanssa, voin vain todeta, että on hyvin vaikeaa vakuuttaa poteroonsa kaivautunutta ihmistä avaamaan silmänsä nykytodellisuudelle. Hänen mukaansa Euroopan islamisoituminen on tulevaisuudessa iso ongelma.
Tässä tiivistettynä maahanmuuttoteesini:
1. Suomeen saa tulla. Mutta haluan, että maahanmuuttaja kotoutetaan ts, hän oppii kielemme, oppii lakimme ja tekee työtä.
2. Suomen pitää kantaa globaali vastuunsa ja ottaa maahan turvapaikan hakijoita.
3. Maahan tulevaa työvoimaa ei saa riistää. Heillä tulee olla suomalainen työehtosopimus, suomalainen palkkataso ja työolosuhteiden valvonta. Heillä tulee olla oikeus perustaa yritys.
4. Emme voi sivuuttaa – vaikka kuinka haluaisimme – sitä, että Suomeen tulijat eivät välttämättä opi heti niin hyvin kuin me eivätkä heti osaa meidän tapojamme. Se ei silti saa olla este heidän maahan pääsylleen. (Suomalainenkaan ei osannut aikanaan Ruotsiin mennessään ruotsia ja Amerikkaan mennessään englantia!) Haluan sosiaalisesti sekoittavan asuntopolitiikan, sosiaalisen isännöinnin ja vastuullisen viranomaisen jokaiseen kuntaan.
5. Fundamentalisteja löytyy meiltä omasta takaa riittävästi. Niitä ovat Halla-Aho, Hommafoorumi ja Suomen Sisu. Heitä ovat homorasistiset Päivi Räsänen, SLEY ja Luther-säätiö.
Islam ei tule olemaan ongelma. Fundamentalismi –sen kaikissa muodoissaan - sen sijaan on.

Köyhyyttä poistamaan – mutta miten?

2011-04-11T11:17:00.000-07:00

Onko meillä köyhyyttä –paneelissa tänään todettiin, että köyhyys ei ole Suomesta mihinkään kadonnut. Suomea ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan elintasomaaksi. Tuloerot ovat OECD:n mukaan kasvaneet koko ajan, ja kasvavat edelleen. Suuri osa kärjistymisestä johtuu OECD:n selvityksen mukaan käytettävissä olevien tulojen suhteettoman suuresta kasvusta ylemmissä tuloluokissa. Taustalla ovat pitkälti kasvaneet pääomatulot. Tähän asiaan ei ole saatu muutosta. Onko edes haluttu?

Köyhyys on aina hyvin lähellä ja se näkyy helposti suomalaisessa yhteiskunnassa – ellei itse elä erityisesti suojassa siltä. Köyhyyttä on kaikissa ikäryhmissä, myös vanhuksilla. Köyhyys nöyryyttää ihmisen anomaan toimeentuloa eri luukuilta. Monet eivät ole innostuneita murtamaan työttömyyden muuria yrittämällä tehdä työtä, koska byrokratia verottajan ja työttömyysturvan suuntaan on niin suurta. Köyhyys lisää kaikkea muutakin kuormaa elämässä. Päihdekäyttö lisääntyy, mikä ei ainakaan vähennä ongelmia. Sairaudet kasaantuvat tutkitusti pienempiin tuloluokkiin ja köyhiin. Niillä, jotka eniten tarvitsevat lääkärin apua, ei ole siihen varaa, ei edes terveyskeskukseen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Vastaukseksi ei riitä rakkaus ja toisesta huolehtiminen, kuten jotkut panelistit esittivät. Vastaus on raha. Ja raha nimenomaan siinä mielessä, että se annetaan sille köyhälle itselleen. On osoitettu, että suoraan köyhälle annettu raha on monin verroin kustannustehokkaampaa kuin systeemiin annettu raha. Jo 100 e köyhälle merkitsi elinajan odotteen selkeää nousua.

Perustulo poistaa tuloloukkuja. Vihreiden esittämä perustulomalli poistaa turhaa byrokratiaa ja antaa kentälle mahdollisuuden pureutua yksilöllisesti köyhän tarpeisiin. Perustulo helpottaa pätkätöiden vastaanottamista. Perustulo on kustannusneutraali ratkaisu, se ei lisää yhteiskunnan kustannuspaineita. On suorastaan tekopyhää uskotella itselleen, että perustulo passivoi. Köyhyys passivoi. Tuskin kukaan haluaa tai pystyykään jäämään pelkästään perustulon varaan. Sen sijaan se antaa aidosti mahdollisuuden yrittää eteenpäin ja hankkia omaa elatusta kun turhanpäiväinen sosiaaliluukuilla ravaaminen loppuu.

Media on laput silmillä

2011-04-03T13:34:00.000-07:00

Satakunnan suurin lehti Satakunnan Kansa on tunnetusti kokoomusmyönteinen ja samalla ydinvoimamyönteinen, tai pikemminkin -intoinen. Satakunnassa, jossa kohta kolme Suomen viidestä reaktorista sijaitsee, ydinvoima on aina mitä ajankohtaisin aihe. Muualla maailmassa ydinvoiman vastustus kasvaa Japanin tapahtumien jälkeen, mutta ei Satakunnan mediassa. Pääkirjoituksessaan 2.4. SK vähättelee ydinvoimavastaisuutta Suomessa. Sen mielestä vastustajien määrän kasvu 48 %:iin on ”vain viisi prosenttia”. Sitten hehkutetaan sitä, että vaatimukset ydinvoimasta luopumisesta ovat yliampuvia ja että vaihtoehtoiset energiamuodot ovat kalliita. No, MTV3:n maaliskuussa tekemässä kyselyssä kolmannes vastaajista ilmoitti suhtautuneensa ydinvoimaan kielteisesti ennen katastrofia ja 46 % tapahtuneen jälkeen. Myönteisesti ydinvoimaan suhtautuu nyt 38 %, kun ennen Japanin katastrofia se oli 44%. Naiset ovat perinteisesti olleet miehiä ydinvoimakielteisempiä. Ydinvoimakriittisten naisten osuus kasvoi Japanin jälkeen peräti 66 prosenttiin. Lisäksi tuloksista nähtiin, että 12 % vastaajista on hypännyt ydinvoimamyönteisestä leiristä ydinvoimakielteisten puolelle. Vielä enemmän kriittisyyden lisääntyminen liittyy siihen, että yhä useammalla suomalaisella ylipäätään on nyt ydinvoimamielipide. Sellaisista henkilöistä, joilla aiemmin ei ollut erityistä kantaa asiaan peräti 43 prosenttia ilmoittaa suhtautuvansa nyt torjuvasti ydinvoimaan.

Ja mitä tulee uusiutuvien kalleuteen: soittakaas piruuttanne Arevalle ja kysykää mitä OL3 mahtaa tulla lopulta maksamaan! On mahdollista, että turvamääräysten kiristymisestä johtuva kustannusten nousu johtaa siihen, että mikään yhtiö ei panosta ydinvoimalan tekemiseen enää koskaan.

Myytit murtuvat

2011-03-27T10:11:00.001-07:00

Olemme alkaneet pitää itsestäänselvyyksinä monia asioita, vaikka emme tiedä mikä peruste niihin on. Esimerkkinä on luomutuotanto, jota pidetään tehottomana kustannusten ja huono tuottoisuuden vuoksi. Tuoreessa YK:n raportissa kuitenkin osoitetaan, että ruuan tuotanto voidaan jopa kaksinkertaistaa sananmukaisesti luonnon omilla keinoilla torjua tuholaiskasveja ja tuhohyönteisiä. Tutkituissa maissa tuotantokustannukset vähenivät ja sadon määrä jopa tuplaantui luomutuotantoon siirryttäessä.

Toinen myytti koskee uusiutuvan energian tehottomuutta. Muualla kuin Suomessa luotetaan uusiutuvaan energiaan. Euroopan uudesta sähköntuotantokapasiteetista 60 prosenttia perustuu uusiutuvaan energiaan, ja USA:ssakin yli 50 prosenttia. Uusiutuvaa energiaa käyttäviä laitoksia käynnistetään maailmalla useampien megawattien edestä kuin fossiilisia tai ydinvoimaa käyttäviä. Uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat jo nyt halvemmat kuin ydinvoiman ja tulevaisuudessa tämä ero vain korostuu. Ei ihme, että sadan suurimman suomalaisen ns. cleantech -yrityksen yhteenlaskettu liikevaihto oli 16 miljardia euroa eli yhtä paljon kuin paperiteollisuuden.

Kolmas myytti koskee ydinvoiman riskien hallintaa. Suomessa uskotaan, että kaikki riskit on otettu huomioon ja hallittavissa. Myös kaikissa maailman voimaloissa, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin, näin luultiin. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt, että uhkatilanteet tulevat yhtä aikaa, jolloin niiden samanaikainen hallinta on mahdotonta. Japanissa se oli maanjäristys ja tsunami yhtä aikaa. Suomessa sen ei tarvitsisi olla kummempaa kuin sähkökatkos ja myrskyn nostama tulva laitosalueella. Tai paha öljyonnettomuus laitosalueen edustalla. Ei pidä kulkea laput silmillä, vaan pitää ottaa itse selvää asioista.

Miksi täällä vielä nukutaan?

2011-03-20T02:16:00.000-07:00

Vaihtoehtoiset energiamuodot eivät saa Suomessa kannatusta poliitikkojen, varsinkaan suurteollisuuteen kytköksissä olevien keskuudessa. Heidän mielestään ydinvoima on halpa ja yksinkertainen tapa tuottaa energiaa. Jos kansalaisilta kysytään, vastaus on toisenlainen. Tässä kuussa Aamulehden kyselyssä Japanin tapahtumat ovat saaneet lähes 40 prosenttia suomalaisista suhtautumaan ydinvoimaan entistä kielteisemmin. Puolet tutkimukseen vastanneista vastustaa ydinvoiman lisärakentamista viidennen ydinvoimalan jälkeen. Lisärakentamisen kannattajia on vain n. kolmannes.

Suurin syy ydinvoimauskoon lienee epätietoisuus uusiutuvan energian mahdollisuuksista. Uusiutuvien energialähteiden tutkimusyksikön professori Peter Lund Aalto-yliopistosta sanoo, että Suomessa ei välttämättä tarvita lainkaan lisäydinvoimaa tulevaisuudessa, vaan uusiutuvissa energiamuodoissa on runsaasti potentiaalia. Hänen mukaansa uusiutuvilla energialähteillä ratkaistaan ja tyydytetään energia- ja ilmastotavoitteet pitkälle 2020-luvulle. Jos mennään eteenpäin 2030-luvulle, niin siellä on edelleenkin suuria mahdollisuuksia lisätä uusiutuvien käyttöä. Jos hallitus pystyisi näkemään vähän pidemmälle tulevaisuuteen, ja käyttämään myös tätä pakettia hyväkseen pitkän aikavälin energiastrategiassaan, niin välttämättä lisäydinvoimaa ei tarvita, Lund sanoo. Näin on jo ajateltu muualla maailmassa. V. 2009 uusiutuvia käyttävien uusien voimaloiden kapasiteetti ylitti ydin- ja hiilivoimaloiden kapasiteetin! Suomessa ollaan hitaita heräämään.

Tiedetään, että uusiutuvat energiamuodot hakkaavat jo nyt ydinvoiman kustannustehokkuudessa. Riskien hallinnan vuoksi ydinvoimaloista tulee jättimäisen kalliita. Uusiutuvan energian hinta siihen verrattuna laskee maailmalla koko ajan. Kun tähän lisätään energiatehokkuuden lisääminen esim. rakentamisessa ja uusien tekniikoiden avulla, ydinenergia alkaa olla jo suhteettoman kallista. Lundin mukaan 10-15 vuoden aikana Suomessa on puolentoista OL 3 verran tehostamispotentiaalia. Ja se on paljon!

On selvää, että uusiutuviin panostaminen loisi uudet kotimarkkinat, joilla olisi paitsi laajalle leviävä kotimainen työllistävä vaikutus, myös vientipotentiaalia. Lundin mukaan tällainen suomalainen teknologia voisi luoda Suomessa 30 – 40 000 uutta työpaikkaa. Kyllä me sen työllisyyden tarvitsisimme!

Suomessa nukutaan ydinunta. Muu maailma heräsi jo aikaa sitten ja on kehityksessä meitä reippaasti edellä. Suomen etua tässä nyt ei ainakaan ajeta.

Olkaa vaiti ?

2011-03-13T11:02:00.000-07:00

Japanin maanjäristyksen ja tsunamin jälkeinen humanitäärinen katastrofi on sanoin kuvaamaton. Ikään kuin näissä kahdessa vakavassa luonnonilmiössä ei olisi tarpeeksi, maan ydinvoimalat ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin. Kun jäähdytysjärjestelmät eivät ole toimineet, paineen tasaamiseksi laitoksista on jouduttu päästämään radioaktiivista kaasua ilmakehään. Tämä pilvi seilaa nyt tuulten mukana onneksi merelle. Tiettävästi reaktoriytimiä on osittain sulanut, mikä on ydinvoimalaitoksien toiminnan kaikkein vaarallisin tilanne.

Toivotaan, että reaktorit saadaan pian hallintaan ja ihmisten pelastustöihin mm. tällä alueella päästään nopeasti. Radioaktiivinen laskeuma voi kuitenkin hidastaa pelastustöihin pääsemistä. Sitä vasten tuntuu oudolta, että emme saisi puhua siitä, että ydinvoimalaitos on räjähtänyt ja radioaktiivinen laskeumapilvi on lähtenyt liikkeelle. Sehän voi vaikuttaa koko katastrofin laajuuteen.

Katastrofi on jo nyt ennennäkemätön, ei tarvittaisi tähän enää ydinvoimalaitosten kiina-ilmiötä ja päästöpilveä miljoonakaupunki Tokioon.

Huumeiden käytön haittoja vähennettävä nopeasti

2011-03-07T03:03:00.000-08:00

Tänään tiedotettiin siitä, että viranomaisten tietoon tuli viime vuonna ennätysmäärä erilaisia huumausainerikoksia. Poliisin ja tullin tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä oli kasvanut edellisvuodesta 6-7 prosenttia.

Keskusrikospoliisin mukaan suunta on ollut nouseva 1990-luvulta asti. Vakavimpien eli törkeiden huumausainerikosten lukumäärä kasvoi noin 16 prosenttia ja niistä epäiltyjen henkilöiden määrä jopa noin kolmanneksen. Marihuanaa takavarikoitiin historian toiseksi suurin vuosittainen määrä, noin 80 kiloa. Synteettiset ja designhuumeet yleistyivät edelleen. Amfetamiini on säilyttänyt vahvan asemansa ja sen lisäksi Suomen markkinoille on tullut entistä enemmän metamfetamiinia sekä viime vuonna huuma-usaineeksi luokiteltua synteettistä MDPV:tä. Helsingin Sanomien mukaan huumausainekauppa on Suomessa suurelta osin ammattimaista ja järjestäy-tynyttä sekä kansainvälisesti kytkeytynyttä.

Maakunnissa, esimerkkinä Satakunta, trendi on sama. Poliisin mukaan erityisesti amfetamiinin käyttö maakunnassa on kovaa. Apteekeista myytävien ruiskuneulapakettien määrä kuvastaa tätä asiaa. Porissa myytiin edellisvuonna apteekeista yht. 9478 neulaa ja viime vuonna 12883 neulaa, kasvua oli siis 36%. Koko Satakunnassa v. 2009 myytiin 21518 neulaa ja v. 2010 27810 neulaa, kasvua 30%. Myynnin kasvu kuvastaa ennen kaikkea piikkiaineiden käytön lisääntymistä. Puhtaiden välineiden ostaminen on sinänsä hyvä asia, jotta ei käytettäisi likaisia ruiskuja ja neuloja eikä saataisi hepatiitti- ja hiv-tartuntoja. Silti myös hepatiitit leviävät. Satakunnassa C-hepatiittien määrät ovat kasvaneet: v. 2009 tapauksia oli Satakunnassa 23 ja viime vuonna jo 51. Koko maassa keskimäärin kasvu ei ole ollut näin suurta.

Huumeongelma on tietysti monisyinen. Vaikka emme saakaan huumeongelmaa lopetetuksi heti ja tänään, haittoja voidaan kuitenkin pyrkiä vähentämään nopeasti. Nyt jos koskaan tarvittaisiin piikkihuumeiden käyttäjille matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, jossa voi vaihtaa käytetyt ruiskut ja neulat puhtaisiin (kysymys ei siis ole ruiskujen ja neulojen antamisesta vastikkeetta) sekä otettaisiin hiv - ja hepatiittikokeet ja annettaisiin terveysneuvontaa. Tällaisella lähestymistavalla on osoitettu olevan merkittävä haittoja vähentävä vaikutus. Se maksaa, mutta myös kasvava huumeiden käyttö maksaa.

Perussuomalaiset ja kehitysapu

2011-02-27T11:43:00.000-08:00

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa otetaan kantaa kehitysapuun otsakkeella ”Ratkaisut kehitysmaiden ongelmiin eivät suomalaisten kukkaroissa”. Otsake kuvaa hyvin asenteita ohjelman takana. Tekstissä pidetään ”suorastaan pöyristyttävänä, että eduskunta on korottanut kehitysapumäärärahoja myös tilanteessa, jossa kotimaamme talous on merkittävästi heikentynyt”.

Oikeassa perussuomalaiset voivat olla siinä, että epätasa-arvoisia valtarakenteita ylläpitävät ylikansalliset pääomapiirit ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, kuten he asian toteavat. Olen samaa mieltä siitä, että näiden instanssien kehitysmaille antamien lainojen ehdot saattavat olla eräs merkittävimmistä esteistä oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehittämisessä.

En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi suomalaisten olisi suljettava tällaisessa tilanteessa silmänsä, jotenkin kohautettava henkisesti voimattomina olkapäitään ja suljettava kukkaronsa. Vaaliohjelma toteaa, että ”kansojansa sortavat gebardihatut kiittävät”, kun hyväuskoiset suomalaiset edelleen avustavat heitä.

Meidän on tietenkin oltava vastuullisia ja aloitteellisia myös omien rajojemme ulkopuolella. Me voimme auttaa. Muunlainen asennoituminen on itsekkyyttä.

Suomen on täytettävä YK:n asettama 0.7 prosentin sitoumus kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta vuoteen 2015 mennessä. Tämä on vastuullista toimintaa. Tällä saadaan parannetuksi kehitysmaiden terveysoloja ja koulutustasoa ja vähennetyksi köyhyyttä. Se on myös ennalta ehkäisevää turvallisuupolitiikkaa, joka lisää globaalia turvallisuutta. Väestönkasvun hidastaminen ja vaikka puhtaan veden hankkiminenkin tulevat ennaltaehkäisemään tulevaisuuden sotia ja väestön muuttoa maasta toiseen.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa on todennut, että kehitysapu on tehokasta, vaikka kaikkia kehitysmaita köyhdyttäviä rakenteita, kuten länsimaiden kauppa- ja velkapolitiikkaa, ei ole onnistuttu poistamaan. Ei tietenkään pidä olla naiivi ja uskoa että pelkästään rahallisella avulla monimutkaiset ja pitkän historian omaavat ongelmat ratkeavat. Ei maailma tietenkään ole sellainen. Mutta asenne ”kehitysapumäärärahaa tulee leikata merkittävästi, ainakin 200 miljoonalla eurolla” on myös naiivia ja itsekästä. On ylipäätään naiivia asettaa vastakkain suomalaiset ja kehitysmaiden asukkaat. Jos odotamme hetkeä jolloin kansakuntamme olisi rikastunut niin, että se olisi todella valmis auttamaan muita, saamme todennäköisesti odottaa maailman loppuun asti.

Pitääkö eläinten oikeudet muka kirjata lakiin?

2011-02-23T13:04:00.000-08:00

Tuotantoeläinten olosuhteet eivät olleetkaan sellaiset kuin piti. Pettymys alan kehitykseen vain kasvaa, kun käy ilmi, että edes alan johtohahmojen tiloilla eläinten asiat eivät ole kunnossa.

Vasta kun tarpeeksi paljon filmimateriaalia näytetään todisteeksi eläinten kurjasta kohtelusta, alkaa sieltä täältä kuulua myöntäviä ääniä, ja nyt turkisala on tuominnut videoilta paljastuvat laiminlyönnit. Kuten MTV3 uutisoi, SKTL:n hallituksen jäsen kertoi MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa viime torstaina monen tarhaajan soittaneen ja ihmetelleen tarhojen tilannetta. Hän puhui ongelmatiloista alan "mätinä omenina". Turkistuottajat Oyj:n hallituksen puheenjohtaja puolestaan kommentoi videoita sanoen, että jotkut tuottajat eivät ole heränneet siihen aikaan, mitä kello on lyönyt tässä asiassa.

Näin paljon piti aikaa kulua ja aktivisteja joutua poliisikuulusteluihin ennen kuin alkoi tapahtua. Tunteet ovat kuumenneet myös toisella puolella, jopa siinä määrin, että Animal –sana tarkastuseläinlääkärin takissa voi johtaa voimatoimiin.

Ylilyönnit ovat valitettavia. Tässä kuitenkin nähdään hyvä esimerkki sitkeän kansalaisaktiivisuuden tuloksista. Vaikka hintana on rikosrekisteri ja haulikon laukauksia.

Tänään joukko aktiiveja marssi Helsingissä eläinten oikeuksien puolesta. Pettyneinä siitä, että suomalainen yhteiskunta ei kykene suojelemaan kaikkein heikoimpia luontokappaleita rahan valtaa vastaan.

Kysyn Sirkka-Liisa Anttilalta:
1. Elleivät aktivistit olisi käyneet kuvaamassa eläimiä, kukaan ei tänä päivänäkään tietäisi asiasta. Kuinka paljon vielä on julmaa tuotantoeläinten kohtelua, josta ei tiedetä? Navetat, kanalat, sikalat, turkistarhat.
2. Olisiko asioita voitu muuttaa muulla tavalla? Miksi normaali kontrolli ei riitä? Missä kohdassa kontrolli pettää? Onko tuotantoeläinten kohtelusta annettuja säädöksiä kiristettävä lailla, jossa määrätään sanktioita? Minun mielestäni on.
3. Onko tuotantoeläinten hyvä kohtelu tuottajalle vain rasite? Mihin tarkoitukseen ministeri haluaa lisää rahaa; eläinten kasvatusolosuhteiden saattamiseksi edes jossain määrin eettisesti hyväksyttävälle tasolle? Eikö hyvä kohtelu olekaan itsestäänselvyys?

Vaadin turkistarhauksen totaalikieltoa. Vaadin Suomeen tiukkaa tuotantoeläinten olosuhteiden valvontalakia, ja sen valvontaan riittäviä resursseja. Vaadin Suomeen eettistä maataloutta. Maataloustukien tulee olla sidoksissa tuotannon eettisten kriteereiden toteutumiin.

Vallankumous voi syödä omat lapsensa

2011-02-21T11:41:00.000-08:00

Historian suuret tapahtumat voivat alkaa vyörytä arvaamatta. Arabimaissa toistetaan nyt samaa vääjäämätöntä tapahtumien ketjua kuin Itä-Euroopassa 80-luvun lopussa. Silloin ymmärsimme mistä oli kysymys, koska olimme nähneet kulissien taakse ja pääsimme näkemään miten ontto neuvostoihmisen idea oli. Nytkään yksinvaltiuksien hajoaminen yksi toisensa jälkeen ei tullut yllätyksenä, yllätys on ehkä tapahtumien vyöryn äkkiarvaamaton vauhti.

On mielenkiintoista, että arabivaltioista vain 2-3 on demokraattisesti hallittuja. Loput ovat enemmän tai vähemmän diktatuureja, joista pisimpään, 40 vuotta, lienee hallinnut Libyan Gaddafi. Jos Tunisian tammikuun vallankumous, tai ”jasmiinivallankumous”, todella lähetti dominoefektin liikkeelle, sitä voi pitää osin riippumattoman sosiaalisen median voittona. Nuoret, jotka ovat seuranneet aikaa ja tietävät demokraattisista vaihtoehdoista, ovat ottamassa valtaa käsiinsä. Pontimena on ollut maaseudun köyhyys, elintason romahtaminen ja työttömyys. Kuinka paljon öljytuotoista päätyy yhteiskunnan rakentamiseen? Ei juuri mitään. Vallankumouksessa onkin kysymys myös tämän öljypääöman uudelleenjaosta.
Ranskan vallankumous sai ruutia aikanaan juuri samoista lähtökohdista kuin nyt arabimaissa. Unohdettu ja köyhä kansa halusi oikeudenmukaisuutta ja yksinvaltiuden loppua.

Oikeudenmukaisen yhteiskunnan toivoisi leviävän kaikkialle, mutta rauhanomaisesti ja demokraattisia väyliä pitkin.

Vallankumouksen kiintereillä seuraa kuitenkin aina uuden terrorin haamu. Itä-Euroopassa se oli yltiökansallismielisyys ja veriset puhdistukset Balkanilla, Afganistanissa ja Iranissa se on ollut islamilainen terrori. Usein kun kosto saa vallan, sitä voi olla vaikea pysäyttää. Täytyy vain toivoa, että arabimaissa voittaa lopulta maltillinen, demokraattinen kehitys.

Hyvinvointivaltio kriisissä – jokainen pärjätköön itse?

2011-02-13T12:56:00.000-08:00

Lukijan kommentti (Satakunnan Kansa 12.2.2011):

Pääkirjoitus ( SK 8.2.) peräänkuulutti ihmisten oman vastuun lisäämistä. Hyvinvointivaltio on haasteiden edessä: ihmiset ikääntyvät ja sairauksien määrä kasvaa. Hyvinvointivaltio on silti mahdollinen. Suomen pitkälti noudattamassa pohjoismaisessa yhteiskuntamallissakaan kaikkea ei tarjota valmiina. Aina osa hyvinvoinnista on yksilön omilla harteilla.

En hyväksy väitettä, että vaihtoehtoja on vain yksi: menojen leikkaukset. Se tarkoittaisi priorisointia takuuhoidon sijasta, omavastuiden lisäämistä ja tukien leikkaamista.

Palvelujen priorisointia on kehitettävä, mutta se on vaikeaa. On vaikea tehdä kattavia pelisääntöjä siitä, mitä jätetään hoitamatta. Potilaan taloudellisen omavastuun lisääminen sopii niille, joilla on varaa. Muut joutuisivat tinkimään palvelun tasosta; kohtalokkain seurauksin. Ei ole myöskään oikein vähentää sosiaalisia tukia, koska tuloerot ja sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi. Köyhyys on tosiasiallisesti lisääntynyt. Yhteiskuntamme ei ole sellainen kuin miltä sen haluttaisiin näyttävän.
Resurssien rajallisuudesta puhuttaessa pulpahtaa aina esille ehdotus rajata itse aiheutetut sairaudet pois yhteiskunnan maksettavista. Samaan kategoriaan voi kuulua myös vaade ikäihmisten omaishoidon lisäämisestä. Oman vastuun lisääminen on kaunis periaate, mutta yhteiskunnan kokonaisvastuun kaataminen yhä enemmän yksilöiden tasolle voi lisätä eriarvoisuutta: vahvat pärjäävät ja heikot sortuvat. Ne joilla on varaa, saavat hoitoa ja ne joilla ei ole varaa palveluihin - ja jotka useimmin niitä tarvitsevat - jäävät vähemmälle.

Solidaarisessa yhteiskunnassa kannetaan toisten taakkoja mm. maksamalla veroja oman maksukyvyn mukaan. Se on oikeudenmukaista. Palvelujen turvaamiseksi on lisättävä kuntien ja valtion tuloja. Se tapahtuu verokertymää lisäämällä, ei vain odottamalla talouden kasvua. Lisäksi on voitava koota kuntien resursseja yhteen ja tehdä rahoitusrakenne laajapohjaisemmaksi. On perustettava kuntien, valtion ja KELA:n yhteisesti rahoittama maakunnallinen palvelujen ostamisesta huolehtiva ostopooli. Näin yksittäisen kunnan taloudellinen rasite kevenee ja kansalaiset pääsevät tasa-arvoisemmin palvelujen piiriin. Se on oikeudenmukaisuutta.

Esa Rintala
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Pori

Rakentaa vai romuttaa?

2011-02-06T02:28:00.000-08:00

Vaikka Suomessa monet asiat ovat lisänneet tasa-arvoa ja hyvinvointia, tuloerot eivät ole kaventuneet vaan päinvastoin kasvaneet. Tässä suhteessa yhteiskuntamme on yhä epätasa-arvoinen. Jos mitään ei tehdä, muutumme salakavalasti suurten tuloerojen ja suurten sosiaaliluokkien välisten erojen maaksi.

Emme mielellämme puhu köyhyydestä, ainakaan Suomessa. Olemme tottuneet puhumaan kasvavasta taloudesta, nokioista ja Suomen brändäyksestä. Emme puhu siitä, että yksinhuoltaja voi elää työttömyysputkessa, pätkätöitä tekevien määrä lisääntyy ja köyhien määrä Suomessa tosiasiallisesti kasvaa.

Anni Sinnemäki sanoi eilen puheenjohtajapäivillä, että seuraavalla vaalikaudella on keskityttävä sekä tuloerojen kaventamiseen että köyhyyden torjumiseen. Köyhyyttä torjutaan parhaiten niin, että sosiaaliturva on riittävällä tasolla ja että ihmiset voivat tehdä töitä, Sinnemäki sanoi, ja olen samaa mieltä. Me emme voi karsia sosiaaliturvasta ja keskeisistä hyvinvointipalveluista tiukkoinakaan taloudellisina aikoina. Säästöjen on löydyttävä muualta. Lisäleikkausten sijasta meidän on saatava lisää verotuloja. Verot ovat solidaarisen yhteiskunnan tapa rakentaa hyvinvointia: jokainen maksaa maksukykynsä mukaan yhteiseen pottiin. Tällä rakennetaan yhteistä, ei romuteta sitä.

On oikeudenmukaista, että pääomaverotus muutetaan progressiiviseksi. Pääomatulojen vero on kiristettävä kahdella prosenttiyksiköllä. Lisäksi osinkojen verotusta on kiristettävä. Työtulojen verotuksen keventäminen pitää kohdistaa pienituloisiin. Lisäksi perusvähennystä ja työtulovähennystä on korotettava. Tällä tulonsiirrolla voidaan kompensoida kulutus- ja haittaverojen aiheuttamaa tasaverovaikutusta.

Jos meillä ei ole rohkeutta ryhtyä näihin, tuloerot kasvavat. Lisäksi jouduttaisiin leikkaamaan hyvinvointipalveluja isoilla saksilla. Kuten tiedämme, leikkauslistoista ei tulisi sitten loppua. Me emme halua sellaista.

Eriarvoisuus kasvaa - myös sairastamisessa

2011-01-24T03:29:00.000-08:00

MediUutiset kertoi 21.1. eriarvoisuuden kasvusta Suomessa. Lehden mukaan eri sosiaaliryhmien ja tuloluokkien väliset terveyserot ovat voimistuneet 90-luvulta lähtien koko Suomessa. STM:n selvityksen mukaan terveyserot ovat olleet tiedossa jo 80-luvulta lähtien, mutta siitä huolimatta meillä ei ole yritetty kehittää terveyserojen kaventamistoimia likikään yhtä pontevasti kuin esimerkiksi Ruotsissa, Englannissa tai Hollannissa. Eroja kärjistävät tuloerojen kasvu, pienituloisten taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja lapsiperheiden köyhyys.

Stakesin tutkija Hannele Palosuo kirjoitti Aikakauskirja Duodecimissa v. 2006, että toimihenkilöt pääsevät helpommin kuin työntekijät esimerkiksi sepelvaltimokirurgisiin toimenpiteisiin ja kaihileikkauksiin, ja suurituloiset potilaat saavat intensiivisintä akuutin sydäninfarktin hoitoa. Mielenterveyspalvelujen tarjonnassa on runsaasti sekä alueellista että taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Sinänsä tarpeellinen ja tehokas työterveyshuolto valitettavasti lisää eriarvoisuutta, koska sen kattavuus on huono lyhytaikaisissa tai tilapäisissä työsuhteissa olevien keskuudessa eikä sitä ole lainkaan tarjolla työelämän ulkopuolella oleville. Pitkäaikaissairastavuus on laskussa kaikissa muissa tuloryhmissä, paitsi alimmassa se on nousussa. Kun selvitettiin tulotason vaikutusta lääkäripalvelujen käyttöön, Suomi oli OECD-maiden vertailussa kaikkein eriarvoisimpien maiden joukossa yhdessä Yhdysvaltojen ja Portugalin kanssa.

Epätasa-arvoisuutta lisäävät käyttäjämaksut, jotka tulevat samansuuruisina kaikille ryhmille. Suomalaiset käyttäjämaksuosuudet ovat eurooppalaisittain suuret. Tätä epäkohtaa yritetään toki paikata maksukatolla, mutta se ei ole läheskään kattava järjestelmä; kaikki maksut eivät kerrytä maksukattoa.

Järjestelmän tulisi kattaa suurempi vastuu heikompiosaisista, esim. työttömistä ja pienituloisista, joiden sairastavuus ja terveyspalvelujen tarve on suurinta. Terveystarkastukset ja ennalta ehkäisevä terveysneuvonta eivät tavoita pienimpiä tuloluokkia tai niitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Aktiiviset ja hyvätuloiset menevät ja pääsevät lääkäriin, muut jäävät erilaisten maksukynnysten taakse potemaan ja sairastumaan.

Tehostamisen kiihko ja VR:n henkilöstö

2011-01-14T04:32:00.000-08:00

Junaliikenteen ongelmien syistä ei ole päästy yksimielisyyteen. VR ja liikenneministeriön alainen Liikennevirasto pallottelevat vastuuta toisilleen. Syitä on löydetty vanhentuneesta kalustosta ja Helsingin ratapihan asetinlaitteesta. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole enää syytetty lunta ja jäätä niin kuin viime talvena. Ehkä siksi, että liikenneministeri totesi loppuvuonna, että Suomen oloissa lumi ja jää eivät voi olla päteviä syitä junaliikenteen ongelmiin. Missä hän oli tietenkin oikeassa.

Oman selityksen on antanut myös henkilöstö, joka pitää henkilökunnan määrää alimitoitettuna. Ratapihoilla ja junien huollossa ei ole riittävästi henkilöstöä. Henkilöstön edustajat ovat kertoneet junien ylläpidosta ja työolosuhteista asioita, joita ei julkisuuteen tähän asti ole kerrottu. Junaliikenteen nykyinen henkilöstömäärä lienee sopiva kesäkelejä varten, poikkeusolot näkyvät sitten heti palvelun laadussa. Valitettavasti tämä heijastuu takaisin henkilökuntaan, joka etulinjassa joutuu ottamaan vastaan kiukkuisen palautteen.

Kun valitettavasti julkinen keskustelu on liikkunut vain akselilla Pisara-rata vs. Kemijärven asema tai muuta vastaavaa, oleellinen asia on unohtunut: aliresursointi. Kun julkisessa taloudessa edellytetään säästöjä ja kustannustehokkuutta, se näkyy henkilökunnan vähentämisenä (henkilöstö on suurin menoerä) niin pitkälle kuin vain mahdollista. Jossakin vaiheessa rajan on tultava vastaan. Missä vaiheessa, sen voi jokainen todeta asemalaiturilla pakkasessa ja lumipyryssä odotellessaan.

Kuten Soininvaarakin totesi, raideliikenteen organisointi kahteen instanssiin pahentaa tilannetta. Kumpikin syyttää toisiaan aliresursoinnista eikä ministerikään oikein tiedä ketä uskoa. Päättäjien ei pitäisi piiloutua markkinaliberalistisen säästämisliturgian taakse vaan perehtyä rehellisesti resursoinnin kokonaisuuteen. Onko tehostamisen kiihkossa jo menty liian pitkälle?

Uusi proletariaatti

2011-01-10T12:57:00.000-08:00

Eurostatin matalapalkkaraportissa vuodelta 2006 Suomessa matalapalkkaisia (alle 2/3 mediaanipalkasta, raja n. 1900 e) oli vain 6 % kokoaikaisista palkansaajista, kun Euroopassa luku on keskimäärin 17 % ja esim. Latviassa lähes 30 %.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhanen kertoi Turun Sanomissa 9.1. että alhaista matalapalkkaisuuden osuutta ovat selittäneet keskitetty sopimusjärjestelmä, alakohtaiset minimipalkat ja matalapalkkaerät.

Mutta tämä on vain osa totuutta, koska luvut koskevat vain kokoaikaisessa työssä olevia. Osa-aikaisten määrä kasvattaisi tätä osuutta reippaasti. Anu Suoranta havaitsi väitöskirjassaan ”Halvennettu työ”, että epätyypillisistä työsuhteista (osa-aikatyö, keikat, määräaikaiset työsuhteet) on tullutkin yhä tyypillisempiä. 90-luvun laman jälkeen vakituista ja kokoaikaista työtä tekevien määrä on vähentynyt koko ajan. Naisista 2/3 on tällaisessa tilanteessa. Kaikkiaan näitä ”osa-aikaihmisiä” on 700 000.

Turvajärjestelmät on rakennettu vakituista kokopäivätyötä tekeville, muut saavat vain vajaat oikeudet tai jäävät kokonaan ulkopuolelle. Mm. työttömyyspäiväraha, eläke, lomakertymät jne. ovat pienempiä.

Työsuhteiden silppuaminen ei ole läheskään aina työntekijän itsensä valinta. Työnantajalle voi olla edullisempaa liimata kaksi osa-aikatyötä samalle työntekijälle. On myös nähty, että työsuhteiden kierrättäminen henkilöstövuokrausyritysten kautta on lisääntynyt. Monet osa-aikaiset haluaisivat toimeentulonsa parantamiseksi lisää tunteja, mutta työnantajien tavoitteena taas on saada lisää osa-aikaista, helposti sesonkiaikana liikuteltavaa työvoimaa ja näin lisätunteja annetaan mieluummin uusille kuin jo työsuhteessa oleville osa-aikaisille.

Osa-aikatyö ei elätä. Tilastokeskuksen mukaan 37 % siivoojista tekee korkeintaan 30 h työviikkoa. Jos tuntipalkka on pienin mahdollinen 8,29 e, kuukausipalkaksi tulee reilut 1000 e. Näillä tuloilla on turvauduttava toimeentulotukeen. Se taas on tarkoitettu ensisijaisesti tilapäiseksi tueksi siirtymävaiheisiin, ei pysyväksi palkan lisäksi.

Meille on syntynyt uusi proletariaatti, prekariaatti, joka elää jatkuvassa epävarmuuden tilassa sekä työsuhteidensa että toimeentulonsa suhteen.

Miten niin ilmasto lämpenee?

2011-01-06T10:24:00.000-08:00

Tänä talvena populistinen liturgia on kuulunut jotenkin tähän tapaan:”Missä se teidän ilmastonmuutos nyt oikein viipyy?” ja ”Kolmenkymmenen asteen pakkanen ei oikein ilmaston lämpenemiseltä vaikuta!”. Populistisilla heitoilla on helppo mitätöidä vähän asia kuin asia, mutta erityisen houkuttelevaa on nykyään mitätöidä ilmastonmuutoksen merkkejä tai jopa sen olemassoloa. Jos nimittäin käy ilmi, että ennustettu ilmastonmuutos osoittautuu suureksi salaliitoksi ja petkutukseksi, voi samantien sanoa hyvästit uusiutuvaan energiankäyttöön tähtääville pyrkimyksille ja antaa palaa vain. Ihan kirjaimellisesti.

Ilmaston muutos on valitettavasti tosiasia, vaikka se ei näykään meillä lämpiminä talvina. Ainakaan nyt. Ilmaston lämpenemisen sijasta pitäisikin puhua ilmastonmuutoksesta, koska lämpeneminen johtaa ennen kaikkea sään ääri-ilmiöiden esiintyvyyteen. Ei tarvinne mennä kuin Australian Queenslandin osavaltioon kysymään mitä ilmaston muuttumiseen liittyvät sääilmiöt nykyään tarkoittavat. Vastauksia voisivat antaa todennäköisesti myös Euroopan lentokentillä poikkeuksellisen lumipyryn takia joulunsa viettäneet tai äärimmäisestä kuivuudesta kärsivien maiden asukkaat.

Tiedetään, että arktisilla alueilla poikkeuksellinen jäätikön sulaminen on jo alkanut. Toisaalta, kuten www.co2-raportti.fi –sivustolla todetaan, ilmastonmuutos lisää myös kuivuutta eri puolilla maailmaa seuraavan 30 vuoden aikana. Vuosisadan loppuun mennessä suuret alueet mm. Euraasiaa ja Afrikkaa voivat kohdata äärimmäisen kuivuuden vielä tällä vuosisadalla, mutta mm. Alaskassa ja Skandinaviassa ilmasto muuttuu kosteammaksi.

Puhutaan asioista rehellisesti ja puhutaan ilmastonmuutoksesta. Sen hillitsemiselle alkaa olla jo kiire. Emme halua jättää jälkeläisillemme kaoottista maapalloa, jonka itse tuhosimme itsekkäällä toiminnallamme ja välittämättä varoittavista signaaleista. Suomen osalta toimenpiteet tarkoittavat ilmastolain säätämistä seuraavan hallituskauden aikana, sitoutumista 40 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä sekä voimakkaampaa panostusta uusiutuvan energian kehittämiseen.

Illuusiotaloudesta

2010-12-29T05:25:00.000-08:00

Monet pitävät Irlannin taloutta talousliberalismin oppituntina, hyvässä tai pahassa. Voima-lehden viime numerossa Le Monde Dilpomatiquen toimittaja Renaud Lambert kuvaa tätä hyvin. Kun Irlanti pyristeli irti 80-luvun lopun talouslamasta, sen lääkkeenä oli palkkojen jäädyttäminen ja eduvalvontajärjestöjen pitäminen rauhallisina. Lisäksi yhteisövero laskettiin Euroopan matalimmaksi. Seurauksena Irlanti houkutteli voimakkaasti ulkomaisia yrityksiä ja investointeja. Talous kehittyi kohisten, mutta samalla se tuli voimakkaasti riippuvaiseksi ulkomaisen talouden kehityksestä. USA:n ja muiden talouksien vaikeudet heijastuivat heti tällaiseen sillanpääasemaan.

Irlannissa, kuten muuallakin Euroopassa, taloutta potkittiin eteenpäin käyttäen muitakin markkinatalouden työkaluja. Esimerkiksi kiinteistökeinottelu johti siihen, että rakennusteollisuus kehittyi täysin suhteettomasti kysyntään nähden. Yksityinen ja pankkien velkaantuminen vauhdittui, pankkien ja sijoituslaitosten toiminta riistäytyi käsistä. Kun kupla sitten puhkesi, seurauksena oli talouden romahtaminen, valtion velkaantuminen ja tulojen romahtaminen. Loppu onkin historiaa: Irlanti on nyt hattu kourassa Euroopan rahakirstun äärellä.

Tällaisen illuusiotalouden romahtaminen ei suinkaan johtanut katumusharjoituksiin tai sen myöntämiseen, että maailma on hurahtanut liberalistiseen taloususkontoon. Päinvastoin: nyt IMF ja EKP tarjoavat katkeraa lääkettä: julkisen talouden vaje on saatava kuriin - milläs muulla kuin budjettileikkauksilla, sosiaaliturvan heikentämisellä ja palkkojen leikkaamisella. Tämän seurauksena kulutus on laskenut, investoinnit romahtaneet ja BKT laskenut vuodesta 2008 lähtien.

Maailman taloutta ohjataan entistä voimakkaammin marrkinaliberalismin opein. Siitä huolimatta, että sen lääkkeet eivät aina edes toimi. Olemme samassa tilanteessa kuin 80-luvun alussa jolloin Itä-Euroopassa vielä kuljettiin silmät peitettyinä kohti tuhoa uskomalla kaikkivoipaan sosialistiseen maailmanjärjestykseen. Kunnes se yllättäen osoittautuikin illuusiotaloudeksi. Nyt kun markkinaliberalismilla ei ole voimakasta vastavoimaa, kuljetaan yhtälailla laput silmillä, varoituksia kuulematta.

Joulu lentokentällä

2010-12-26T10:33:00.000-08:00

Joulu on onneksi ohi. Globaali hysteerinen matkaaminen alkaa jo rauhoittua ja ihmiset asettua arkipäiväänsä – taas tällä erää. Lentomatkailu on IATA:n mukaan tänä vuonna kasvanut Euroopassa n. 6 %, mutta muualla lähes 10 – 16 % edellisvuoteen verrattuna. Airbus ilmoitti juuri, että lentoliikenteen kasvu jatkuu jopa aiemmin ennustettua nopeampana. Liikenne kasvaa vuoteen 2029 mennessä 5-6 % vuodessa.

Jatkuva lentomatkustamisen kasvu kohtaa vähitellen rajansa: tarvittiin 10 cm lunta ja katastrofi oli valmis. Tuhannet lentomatkustajat joutuivat kamppailemaan katkenneiden lentoyhteyksien kanssa, jonottamaan päiväkausia selvitystiskille, soittamaan yöt läpeensä puheluja lentoyhtiölle, kyselemään virkailijoita joita ei koskaan ilmaantunut, yöpymään kentillä.. niin, viettämään joulun lentokentällä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, viime talvena syynä oli tuhkapilvi.

Maapallo on tullut pienemmäksi. Meitä viedään yhä kauemmas opiskelun, työn ja vapaa-ajan, ystävien ja perheenjäsenten vuoksi. Globalisaatio suorastaan vaatii kaikkia matkustamaan alati paikasta toiseen ja olemaan läsnä kaikkialla. Lomakaan ei ole loma ilman matkaa. Olisiko kuitenkin syytä joskus rauhoittua ja miettiä mitä oikeastaan haluamme. Onko lomalla pakko lähteä Thaimaahan tai Fidzi-saarille? Jäätäisiinkö ensi jouluna kotiin? Tai matkustetaan korkeintaan naapurikaupungin joulumarkkinoille. Loukkaantuuko amerikanserkku jos vaikka soitan tai lähetän videon perheestämme tällä kertaa? Voisiko työasioita hoitaa netti- tai videoneuvotteluna tai kenties sähköpostilla?

Ainakin se tulisi halvemmaksi. Säästäisin autoani, lentokenttiä, turvatarkastajien aikaa, lentokoneen kerosiinia, ilmakehää, koralleja, hiekkarantoja…. Ja ennen kaikkea omia hermojani.

Mihin katosi veroryhmän sosiaalinen vastuullisuus?

2010-12-21T11:34:00.000-08:00

Hetemäen työryhmän lopputulema ei ollutkaan valtion tulojen kasvu vaan tuloneutraalius: leikkaukset ja verotulojen kasvu syövät toisensa. Siitä seuraa, että lisäleikkauksiin joudutaan, jos verohelpotukset eivät tuo toivottua verotulojen kasvua työn kannustavuuden ja yritysten kasvun kautta. Edessä on kuuden miljardin aukon kurominen umpeen.

Työryhmä päätteli korjaavansa valtiontalouden syöksykierrettä tasaveroilla eli kulutuksen verojen ja haittaverojen kasvattamisella. Tämä tarkoittaa sinänsä positiivisia asioita kuten haitallisen kulutuksen hillitsemistä ja yksityisautoilun vähentämistä ja windfall-veroa. Nämä kuitenkin lisäävät erityisesti pienituloisten maksutaakkaa entisestään. Jos sitä ei kompensoida pienituloisille, meidän elintasokuilumme levenee entisestään. Tämä ei ole hyvä uutinen nyt kun taloudellinen epätasa-arvoisuus Suomessa muutenkin on ollut kasvussa.

Perusturva tarvitsee rahansa, oli maailma minkälainen tahansa. Hyvätuloiset pääsevät yksityisille dosenteille ja kirurgeille, mutta toimeentulon ruohonjuuritasolla on ”tyydyttävä” terveyskeskuksiin ja niiden alati vaihtuviin lääkäriopiskelijoihin. Onko tämä sitten oikeudenmukaista? Jos perusturvan rahoitusta ei korjata, kahden kerroksen väkeä on Suomessa entistä enemmän. Ei tarvitse ihmetellä kansalaisten hammastenkiristystä kun optioita ja osinkoja tahkoavat yritysjohtajat valittelevat lakkoilevista työntekijöistä ja siirtävät työvoiman halpamaihin. Lisäksi asuntoja kalliisti ostamaan jekutetut saavat joululahjaksi tiedon korkovähennysten heikentämisestä. Tämä ei ilahduta juuri ketään.

Hetemäen työryhmän esitys ei ole sosiaalisesti vastuullinen. Aidosti sosiaalinen vastuullisuus näkyy valmiutena maksaa hiukan enemmän tuloistaan, sitä enemmän mitä enemmän tienaa. Sillä rakennetaan yhteiskuntaa solidaarisesti!

Että vähän kunnioitusta...

2010-12-08T12:39:00.000-08:00

"Olisiko sitten kumminkin voinut jättää poikaparit ja tyttöparit pyörähtelemättä keskenään siellä tanssilattialla. ..Että vähän kunnioitusta", toteaa tyylikonsultti Leena Sarvi radio Voicen haastattelussa. Hänen mielestään Linnan juhlat ovat liian arvokas tilaisuus homoparien tanssimiselle. Blogissaan Timo T.A.Mikkonen puolestaan kertoo ajattelevansa jo kauhulla ensi vuoden Linnan juhlien jälkeisiä otsikoita.

Oli oikeastaan välttämätöntä, että homot pääsevät tanssimaan maan näkyvimmälle paikalle. Sen parempaa "ulostuloa" tuskin voisi odottaa kukaan homo saavansa. Reaktiot olivatkin sitten ennustetun mukaisia. Varmuuden vakuudeksi KD:n puheenjohtaja suuteli miestään yhtälailla julkisesti kameroiden edessä, joten tasoissa ollaan. Vai ollaanko? No ei olla.

Olemmeko tosiaan 2010-luvun Suomessa? Joidenkin pariskuntien tanssi Linnan lattialla on oikein sopivaa ja toisten tanssi taas on suorastaan epäkunnioittavaa. Epäkunnioittavaa keitä kohtaan? Linnan isäntäväkeä kohtaan jotka ovat kutsuneet nämä vieraat? Eivätkö Sarvi ja Mikkonen pikemminkin kyseenalaista tässä tasavallan presidentin arvostelukykyä ja Linnan juhlien arvokkuutta?
Linnan juhlien pariskuntia odotetaan koko vuoden. Paitsi Mikkosen mukaan ensi vuotta jolloin homot valloittavat Linnan.
Tällaistako keskustelua me nyt käymme? Ei voi olla totta!

Historiasta kannattaa oppia

2010-12-06T07:50:00.000-08:00

Tänään Suomi juhlii 93 vuoden mittaista itsenäistä taivaltaan. Verrattuna muuhun Eurooppaan, Suomi on kansakuntana verrattain nuori. Suomi ei ole vuosituhantinen sotilasvaltio, vaan pieni mutta sisukas, omanarvontuntoinen ja ahkera. Suomi on aina halunnut olla oma itsensä, toteuttaa itse oman kohtalonsa ja kunnioittaa naapureitaan, vaikeista ajoista huolimatta. Suomi on aina halunnut eteenpäin, kehittyä ja kehittää kansalaisiaan ja edistää rauhaa. Suomi on halunnut kytkeytyä suurempaan eurooppalaiseen perheeseen, ja on saanut tärkeän aseman globaalina rauhantoimijana.

Nyt suomalaisilla on valittavana kaksi tietä. Haluammeko jatkaa tulevaisuuteen tähdäten, yhdessä muiden kanssa, suvaiten ja rakastaen ja rauhaa tehden? Vai haluammeko eristäytyä, käpertyä itseemme, kylvää vihaa ja sortaa? Nyt tehdyillä ratkaisuilla voi olla kauas kantavia seurauksia. Ei ole yhdentekevää minkälaisille voimille annamme Suomen kehityspolun ohjaimet. On päätettävä haluammeko olla jatkossakin hyvinvointiyhteiskunta, jolla on sivistyneet arvot vai haluammeko pelon ja vihan yhteiskuntaan, jossa eriarvoisuus lisääntyy ja erilaisuus on heikkoutta. On päätettävä haluammeko rakentaa hyvinvointia ja yhteisvastuuta vai tuhota sitä, lisätä yhdenvertaisuutta vai murentaa sitä. Toivottavasti suomalaiset ovat oppineet historiasta. Ellei muuta niin niistä valtioista, jotka valitsivat aikanaan vihan.

Emme halua että ilmastonmuutos on totta!

2010-12-03T16:02:00.000-08:00

Vuodesta 2010 on tulossa yksi tilastoidun historian lämpimimmistä, ehkä jopa lämpimin. Helsingin Sanomien (4.12.) mukaan maailman ilmatieteen järjestön WMO:n Cancunin ilmastokokouksessa julkistaman raportin mukaan kuluva vuosi sijoittuu kolmen lämpimimmän vuoden joukkoon ja 2000-luku on ennätyslämmin. WMO:n johtaja Michel Jarraud pitää tilastoa vakavana merkkinä ilmastonmuutoksesta ja uutena todisteena siitä, että ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemisen.

"Jos mitään ei tehdä, lämpötila nousee nousemistaan", Jarraud sanoi raporttia julkistaessaan. Keskilämpötila on noussut 0,8 astetta esiteollisesta ajasta. Kahta astetta pidetään kriittisenä rajana, jonka ylittyminen pienentäisi ihmisille kelvollista maa-alaa ja vähentäisi mahdollisuuksia ravinnontuotantoon.

Kasvihuonekaasupäästöjen kasvu näkyy myös Suomessa tehdyissä havaintopisteissä.
"Ilmastonmuutoksen tieteelliset todisteet ovat yhä voimassa", erikoistutkija Heikki Tuomenvirta Ilmatieteenlaitoksesta vahvistaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat eivät ole epäilyistä huolimatta kadonneet mihinkään, vaan muutokset ovat jopa aiemmin arvioitua nopeampia. "Viimeaikaisten tutkimusten mukaan esimerkiksi meriveden pinta nousee ja arktinen jää sulaa nopeammin kuin aikaisemmin arvioitiin", Taalas sanoo.

Vuoden 2007 IPCC-raportissa todettiin, että todennäköisin nousu vuosisadan loppuun mennessä olisi noin puoli metriä. Havaintojen mukaan nousuvauhti on metri. Jäätiköiden sulamisen on arvioitu kestävän 2000-luvun lopulle, mutta uusien tutkimusten mukaan jo 2050 olisi mahdollista nähdä arktista jäätöntä aluetta.

Suomessa lämpöennätystä ei tule, sillä pakkastalvi päihitti hellekesän ja vuosi jäänee tilastoihin keskivertona. "Tämän vuoden perusteella ei kuitenkaan ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ennusteet Suomen ilmaston muuttumisesta pitäisi paikkansa", sanoo erikoistutkija Heikki Tuomenvirta Ilmatieteenlaitoksesta vahvistaa.

Suomessa keskilämpötila on noussut 0,3 astetta vuodesta 1959. Sadassa vuodessa Suomen ilmaston arvioidaan lämpenevän 2–6 astetta.

Ilmastotiede sai arvosteluryöpyn niskaansa niin sanotun Climategaten ja IPCC:n raportin virheen takia. Riippumattomat tutkimusryhmät asetettiin selvittämään sekä Itä-Anglian yliopiston että IPCC:n toimintaa. Molemmista todettiin, ettei vääristelyä ollut tapahtunut.

Nykyiseen maailmanaikaan kuuluu skeptisyys auktoriteettejä ja tiedettä kohtaan. Emme halua että se on totta! Nyt on syytä ottaa järki käteen ja suhtautua hyvin vakavasti tehtyihin havaintoihin. Ilmastonmuutos koskee meitä jokaista enemmmin tai myöhemmin. Voi vain toivoa, että Cancunissa saataisiin edistysaskelia ilmastonmuutoksen pysähdyttämiseksi. Ja vähän äkkiä!

Hiv on kansakuntien omatunto

2010-11-30T05:10:00.000-08:00

Uusien hiv-tapausten määrä maailmassa on YK:n aids-järjestön UNAIDS:n mukaan stabiloitunut tasolle 2.6 miljoonaa uutta tapausta vuosittain. Määrä on laskenut viidenneksellä verrattuna huippuvuoteen 1997. Aidsiin kuolee maailmassa joka vuosi 1.8 miljoonaa ihmistä. Tehokkaan lääkehoidon johdosta hivin kanssa elävien määrä maailmassa kasvaa koko ajan. Vuoden 2009 lopulla arvioitiin hiv-positiivisten määrän maailmassa olevan 33,3 miljoonaa; kasvua kymmenen vuoden aikana on liki 30 %. Globaalisti n. 50 miljoona naista elää hivin kanssa. Tapausten kasvu on pysähtynyt muualla paitsi Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Hiv-positiivisten lasten määrä on stabiloitunut tasolle 2.3 miljoonaa. Aids-orpojen määrän arvioidaan olevan n. 16 miljoonaa, kasvu on ollut tasaista.

Uusien hiv-tartuntojen määrän ilahduttavaa laskua on tapahtunut erityisesti Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa nuorten tietoisuus hivistä on kasvanut ja nuorten naisten pääsy raskausaikana hoidon piiriin on kehittynyt. Itä-Euroopassa uusien tapausten kasvu sen sijaan vain jatkuu. Itä-Euroopasta ja Venäjästä tulee hiv-pandemian "hot spot". Piikkihuumeiden käyttö johtaa usein paikallisiin nopeisiin epidemioihin.

Hiv on entistä useammin marginaalissa elävien ihmisten ongelma. Hiv jo sinällään on häpeällinen sairaus monissa kulttuureissa. Homoseksuaalit elävät jo ennestään piilossa ja varsinkin hiv-positiiviset homot. He eivät monissa maissa pääse hoidon piiriin ja onkin odotettavissa että tässä ryhmässä hivin leviäminen jatkuu, mikä voi ylläpitää globaalia epidemiaa. Hiv antaa myös tekosyyn ylläpitää yhteiskunnallisia marginaaleja, koskivat ne sitten homoja, naisia, prostituoituja, piikkiaineiden käyttäjiä tai etnisiä alaryhmiä. Yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden puuttuminen näkyy valitettavasti karuimmin juuri hiv-infektioissa. Voikin syystä sanoa, että hiv on kuin kansakuntien omatunto.

Kuka oikeastaan on syyllinen?

2010-11-21T01:15:00.000-08:00

Suomen Kuvalehden pääkirjoitus 19.11. kommentoi velkaantuneiden EU-maiden ongelmaa. On totta, että tietyt perusongelmat jäivät ratkaisematta, kun Kreikkaa pelastettiin kesällä. Unioni ja IMF keräsivät yhteensä 750 miljardia (!) euroa, mutta markkinat saatiin rauhoittumaan vain väliaikaisesti; sijoittajat hermoilevat edelleen. Perusongelma sekä EU:ssa että USA:ssa on löyhäkätinen lainoitus. Pankit ovat lainoittaneet välittämättä (tai tietämättä ?) riskeistä ja ovat nyt kohdanneet lainanottajien kriisin kaikessa karuudessaan. Valtiot, yritykset ja yksityishenkilöt ovat eläneet yli todellisen varallisuutensa ja ottaneet tarpeettomia riskejä. Asuntokuplan puhjettua riskit realisoituivat, ja kaatuvat nyt pankkien niskaan. Auttoivatko kauniit puheet kesällä? Auttoivatko pankkien stressitestit? Eivät.

Monet vaativat PIGS-valtioiden (Porugali, Irlanti, Kreikka, Espanja) erottamista rahaliitosta. Voi vain kysyä mitä se sitten auttaisi? Ja mitä tapahtuisi niiden maiden tavallisille kansalaisille? Eikö sanktioita pikemminkin pitäisi kohdistaa luototuslaitoksiin? Miksei poliittinen päätöksenteko EU:ssa kykene puuttumaan pankkien toimintaan? Missä viipyy transaktiovero, jolla valtiot voisivat saada helpotusta rahapulaansa ja pankit kaulapannan? Miksei luottoluokituslaitoksilta edellytetä läpinäkyvyyttä ja juridista vastuullisuutta? Vastauksia ei varmaankaan saada jos kysymyksiä ei uskalleta edes esittää.

Kansalaisen pesuvesi vs. sikalan lietelanta

2010-11-19T10:57:00.000-08:00

Kun nyt keskustellaan siitä pitääkö jokaisen kesämökin asentaa jätevesien suodatusjärjestelmä, on varmaankin unohtunut ehkä tärkein asiaan vaikuttava seikka: maatalouden jätevesipäästöt. Helsingin Sanomien yleisönosastossa kirjoitettiin 17.11. pelloille levitettävän lietelannan aiheuttamista ympäristöhaitoista. Ne ylittävät moninkertaisesti yksittäisten ihmisten ja varsinkin "mummonmökkien" vessojen keskellä metsää aiheuttamat haitat. Kukaan ei kuitenkaan juurikaan puhu tästä ongelmasta.
Kirjoittaja viittasi Korkeimman oikeuden päätökseen 2008:33, jossa ympäristönsuojelulain perusteella lannan levitys voi siten vaatia ympäristöluvan muun ohella sen vuoksi, että toiminnasta aiheutuu vesistön pilaantumista.
Lietelannan levitys pelloille ei ole saanut mielipidepalstojen yksittäistapauksia lukuunottamatta liikkeelle juurikaan mitään suurempaa keskustelua, vaikka tiedetään, että Itämeren päästöistä suurin osa johtuu maataloudesta. En tiedä onko maatalous edelleen Suomessa "pyhä lehmä", mutta kovasti vaiettu aihe on. Vaikka minkäänlaista ympäristön kontaminoitumista ei tule suojella, kysymys on oikeastaan siitä siedämmekö kansalaisen pesuvesiä huonommin kuin tonnikaupalla sikaloiden lietelantaa?

Kirkon mahdoton tehtävä

2010-11-12T12:33:00.000-08:00

En kadehdi kirkon päätöksentekijöiden asemaa. Vaikka en kyllä jaksa tuota tekohurskaalta vaikuttavaa ja kompromissien vesittämää päätöstä antaa papeille oikeus rukoilla homoparien puolesta. Siis nyt annetaan LUPA rukoilla homoparien puolesta. Jos pappi haluaa. Olemme siis vielä kaukana, kaukana siitä, että homoparit saisivat oikeasti astua kirkossa Jumalan eteen vihittäväksi yhdenvertaisina heteroparien kanssa.
Tämä päätös on homoseksuaalien kiusaamista, heidän ihmisoikeuksiensa kieltämistä. Päätös ei tosiasiallisesti vie asiaa yhtään eteenpäin. Päätös ei ole kenenkään etu, ei kirkon eikä homoparien.
Parasta olisi, jos avioliittoon vihkiminen olisi puhtaasti valtiollinen toimi, maistraatissa notaarin edessä annettava vala, jossa kaksi ihmistä lupaa rakastaa toisiaan ja sitoutua toisiinsa lain edellyttämällä tavalla.
Sitten on aivan toinen asia, voisivatko he sen jälkeen siirtyä viereisen korttelin kirkkoonsa, kävellä alttarille yhdessä ja saada myös kirkkokansan ja pappien edessä siunauksen liitolleen.
Mutta liekö silläkään väliä, sillä Jumala on heidät kyllä armossaan siunannut jo ajat sitten.

Oikeutta eläimille!

2010-11-05T08:52:00.000-07:00

Turun Sanomien mukaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto vaatii maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa selvittämään porsaiden kastrointiin liittyvää eläinsuojelumääräysten rikkomista. Tiloilla käyvät eläinlääkärit ovat todenneet, että Suomessa on yleisesti kastroitu porsaita edelleen repimällä, vaikka menettely on kielletty eläinsuojeluasetuksella jo vuonna 2003. Kastraatio ilman kivunlievitystä on edelleen sallittu menetelmä Suomessa.

Helsingin Sanomat uutisoi viranomaisten tänään tekemästä eläinsuojelutarkastuksesta turkistilalle, joka nousi torstaina julkisuuteen Oikeutta eläimille -yhdistyksen kuvaamien kuvien ja videoiden myötä. Evira kertoo, että uutisissa esitetyn kuvamateriaalin perusteella on syytä epäillä, että eläinsuojelulainsäädäntöä on rikottu.

Joskus tuntuu, että talouseläinten pitäminen on Suomessa niin pyhää, että siihen eivät mitkään viranomaismääräykset tai tarkastukset pysty vaan eläimiä pidetään niinkuin on aina pidetty ja pidetään vastakin. Mutta asiaan täytyy saada muutos. Eläimillekin pitää saada oikeutta! Eläinten pitämiseen täytyy saada kansalliset standardit, eläinten pahoinpitely pitää sanktioida ja valvontaan saada riittävästi resursseja. Maatalousministerinkin täytyy reagoida eläinten pahoinpitelyyn asiaan kuuluvalla tavalla eikä vaieta.

Reilua kauppaa vai markkinahäiriköintiä?

2010-10-25T10:55:00.000-07:00

Reilu Kauppa ilmoittaa perustuvansa siihen, että muu kehitysmaissa tuotetuilla tuotteilla käyty kaupankäynti on usein epäreilua, kun markkinoiden tiukat lait eivät huomioi tarpeeksi kaupankäynnin heikoimpia osapuolia kuten kehitysmaiden pienviljelijöitä ja suurtilojen työntekijöitä. Usein viljelijät joutuvat myymään tuotteensa niin alhaisella korvauksella, että he eivät pysty kattamaan edes kaikkia tuotantokustannuksiaan, saatikka turvaamaan perheelleen kohtuullista elintasoa. Reilu kauppa pyrkii olemaan järjestelmänä sosiaalisesti vastuullinen, toisin sanoen parantamaan kehitysmaiden tuottajien mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa ja varmistamaan alkutuottajille tuotteista oikeudenmukainen korvaus.

Reilukauppaa on kuitenkin syytetty markkinoiden vääristelemisestä hintasäätelyllä. Lisäksi on epäilty, että järjestelmän ulkopuolelle jäävät viljelijät putoavat syvemmälle köyhyyteen tai että tuotanto yksipuolistuu ja syntyy ylituotantoa esimerkiksi kahvista.

Järjestön mukaan osoitusta tällaisesta pudotuspelistä ei ole, vaan pikemminkin paikallisesti voi syntyä uutta kilpailua, joka korjaa väkisinkin kahvintuottajien hintoja ja siten alkutuottajien tuottoa. Esimerkiksi Boliviassa oli todettu, että myös järjestelmään kuulumattomat tuottajat hyötyvät tästä kilpailuasetelmasta. Kaikki hyötyivät, kun fair trade –rahoituksella saatiin korjatuksi infrastruktuuria, laadunvalvontaa, tuotannon tehokkuutta jne.

Development through trade –ajattelu voikin olla osa reiluja markkinoita. Reilukauppa ei ole pelkästään sosiaalinen ohjelma vaan myös markkinointiväline. Sosiaalisen ohjelman ja kulutuksen nivominen toisiinsa voi olla tulevaisuudessa vielä merkittävämpi markkinatekijä kuin se on nyt. Kuluttajien tietoisuus tuotteiden alkuperästä, tuotanto-olosuhteista ja ekologisesta vaikutuksesta on kasvanut. Tätä kuluttajien valveutuneisuuden kasvua ei pidä väheksyä. Jos Reilukaupan suosiminen johtaa kuluttajien ja tuottajien väliseen ainakin kohtuulliseen win-win –tilanteeseen, voi vain olla tyytyväinen, koska harvoin markkinoilla käy niin. Tietysti voidaan sanoa, että kuluttaja häviää tässä ostamalla kalliimmalla kuin muuten, mutta samalla voi todeta että se on tällöin kuluttajan oma valinta. Toisenlainen kuluttamisen kapitalistinen kuva on aina ollut halvat hinnat ja suuret
välikäsien tuotot. Siinä pelissä häviäjänä ovat alkutuottajat; muistetaanpa halpavaatteita tuottavien maiden hikipajat.

Reilukauppa on ensimmäinen askel kohti sosiaalisesti vaikuttavia markkinoita. Onko liike tuomittu kilpailemaan liian korkeilla hinnoilla, jää nähtäväksi. Jos niin käy, osa kuluttajista joutuu jäämään valitettavasti tämän kulutustavan ulkopuolelle.

Lääkärit ihmisyyttä edistämässä – homokeskustelun satoa

2010-10-19T02:05:00.000-07:00

TV2 homoilta teki palveluksen edistykselliselle kehitykselle Suomessa. Kirkosta eroamisbuumi ei tietenkään ole tällainen palvelus, parempi olisi jos ihmiset vaikuttaisivat kirkon sisältä päin. Mutta ymmärrän myös eroajia, en minäkään halunnut kuulua yhteisöön joka virallisesti kieltää minut eikä halua vihkiä minua puolisoni kanssa.
Päivi Räsäsen todellisten kannanottojen esille tuominen oli kyllä homoillan tekemä palvelus. Hän on ollut kirjoittamassa Luther-säätiön kustantamaa opetusvihkosta Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi - Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen, jossa hän valottaa homoutta ihmisen psyyken häiriönä. Hänen mukaansa homoseksuaalisuus johtuu ihmisen kehityksen häiriöistä lapsuudessa tai nuoruudessa. Luther-säätiön Matti Väisänen väitti maaliskuussa Helsingin Sanomissa, että homous on varhaislapsuudessa saatu psyykkinen vamma, jonka hoitaminen on työlästä. Tätä oppia opettaa myös mm. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, jonka vaikuttajana oli psykiatri Asser Stenbäck. Tämä kirjoitti aikanaan, etteivät seksuaaliset poikkeavuudet sisällä luomislahjaa, vaan ovat kehityshäiriö, josta saattoi myös tervehtyä. "Anatomian vastainen elämä on luonnonvastaista". Myös lääkäri Pentti Huovinen kirjoitti SLEY:n julkaisussa, että ”oli todettu”, että sukupuoliseen suuntautumiseen vaikuttivat enemmän ympäristötekijät kuin ihmisen perimä. Lisäksi hänen mukaansa "homoseksuaalisuuteen liittyy suurempaa sairastuvuutta kuin väestössä keskimäärin".
Näitä ihmiskäsityksiä siis opettavat lääkärit, joiden luulisi osaavan olla kriittisiä ja objektiivisia myös lääketieteellisiä faktoja käsitellessään. Nämä ihmiskäsitykset ovat pöyristyttävä, loukkaavia ja lääketieteellisiltäkin perusteiltaan täysin kestämättömiä. Minun on vaikea ymmärtää, että lääkäreiden etiikka sallii soveltaa tällaista ”tarkoitus pyhittää keinot” -metodia.
On hyvä, että nämä absurdit ihmiskäsitykset tuodaan päivänvaloon, jotta niitä voidaan tarkastella objektiivisesti. Samalla voidaan nähdä, että keskiaikainen pimeys on vielä aika sankka niissä kätköissä, joihin ei rakkauden aurinko paista eikä ihmisyyden raikas tuuli puhalla.

Homokohun juridinen puoli

2010-10-16T08:12:00.000-07:00

Homokeskustelu leimahti taas liekkeihin TV2 keskusteluillan myötä. Ohjelman jälkeinen kohu Päivi Räsäsen ja muiden ääriasenteellisuutta edustavien henkilöiden puheenvuoroista on ollut valtava.

Itselleni ohjelmassa ei tullut esille mitään erityisesti uutta, jota en olisi kuullut näiltä ääriliikkeiden edustajilta aikaisemminkin. Samaa argumentointia on kuultu jo maailman sivu. Mm. ohjelmassa esitetty tapa hyväksyä homot ihmisinä mutta ei heidän tapaansa toteuttaa itseään – sivumennen sanoen skitsofreeniselta kuulostava ihmiskäsitys - on kuultu jo monesti.

On ylipäätään aivan absurdia, että meidän täytyy 2010-luvun Suomessa käydä tällaista keskustelua. Räsäsläiset näyttävät elävän omassa maailmassaan, joka on täysin vieraantunut muun yhteiskunnan arvoista ja todellisuudesta. Silti oli hyvä, että ääriainekset saivat äänensä kuuluville ja heidän ajattelunsa tuli myös laajempien kansalaispiirien tietoon. Mistä seurauksena on ollut ennennäkemätön kirkosta eroamisen hyöky. On nähty, että kansan syvät rivit ja rivit kirkon sisälläkin eivät nyökyttele räsäsläisille vaan pikemmin pudistelevat päitään.

Räsäsläisten argumentointiin on ollut tähän asti ollut vaikeaa vastata. He voivat huudella esim. erilaisten yhdistysten sisältä ja levittää julkisesti homoja ja naisia halventavia oppejaan ilman että niihin voidaan juridisesti puuttua. Itse huomasin sen kanneltuani Luther-säätiöön kuuluvan, nykyisin siellä piispaksi vihityn henkilön puheista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ratkaisussaan tänä keväänä apulaisoikeusasiamies totesi, että yksityisen säätiön työntekijän menettelyn tutkintaan ei oikeusasiamiehellä ole lain mukaan oikeutta. Se siitä sitten?

Liikenne raiteille

2010-10-10T09:05:00.000-07:00

(Satakunnan Kansa yleisönosasto 8.10.2010) Jari Mäkitalo (SK 4.10.) ehdotti vt 11 saattamista moottoritieksi ja Mäntyluodon logistiikkakeskuksen perustamista.

Satakunnan integroituminen muuhun Suomeen hyvillä liikenneyhteyksillä on tietenkin ensisijainen kehitystavoitteemme. Keski-Suomen logistiikan liittäminen Porin ja Rauman satamiin olisi kaikkien kannalta hyvä ratkaisu.

Nämä edellyttäisivät hyvän kuljetuskapasiteetin omaavaa infrastruktuuria. Paras ratkaisu olisi luonnollisesti rautatie. Rataliikenteen henkilö- ja tavarankuljetuskapasiteetti on selvästi maantiekuljetuksia suurempi. Rataliikenteen ympäristöpäästöt ja väylävaikutukset ovat maantieliikennettä selvästi pienemmät. Lisäksi rataliikenne on maantietä paljon turvallisempi sekä henkilöliikennettä että mm. vaarallisten aineiden kuljetuksia ajatellen.

Euroopassa tavoitteena on tavaroiden massakuljetusten saaminen raiteille. Euroopan neuvoston kestävän liikenteen strategian mukaan rautatieliikennettä olisi tehostettava ja tavaraliikennettä siirrettävä maanteiltä erityisesti rautateille. Matkustajia olisi lisäksi kannustettava kulkemaan lyhyet (alle 400 km) pituiset matkat junalla eikä lentokoneella.

Erityisesti teollisuutta ja satamaa palveleva tavaraliikenne olisi saatava raiteille. Pori-Tampere-radan peruskorjaus, akselipainon nostaminen, ja nopea junayhteys Porin ja Tampereen välillä on tärkein lyhyen aikavälin tavoite. Nopea, vaihdoton yhteys lisäisi henkilöliikenteen houkuttelevuutta Porin ja pääkaupunkiseudun välillä.
Ratayhteyksiä välillä Kokemäki-Forssa-Vihti/Lohja sekä Uusikaupunki-Rauma-Pori tulee edelleen tutkia.

Euroopassa ja myös meillä tulevaisuus on raiteilla, ei maanteillä.

Esa Rintala, pj

Porin seudun vihreät ry.

Vastuullisuus ei ole muodissa

2010-10-04T11:45:00.000-07:00

Monesti vastuuta yhteiskunnassa halutaan vaatia muilta mutta ei kantaa sitä itse. Monet poliittiset liikkeet ovat syntyneet enemmän tai vähemmän epäitsekkäistä teemoista, mutta aikojen kuluessa niistä on kehittynyt yksittäisten intressipiirien omia edustustoja. Esimerkiksi työväenliikkeen alkua leimasi filantrooppinen halu puuttua ala-arvoisiin työoloihin, alipalkkaukseen ja työvoiman väärinkäyttöön. Myöhemmin sosiaalidemokratiasta onkin tullut paljon muuta. On surullista havaita, että intressi on nyt suomalaisessa teollisuustyöntekijässä. Mukaan ei mahdu sen paremmin ulkomainen työvoima kuin kotimainen pätkätyöprekariaattikaan. Myös ympäristöarvot ovat jääneet ay-liikkeen saappaan alle. Porvarilliset liikkeet eivät ole sitten alkuaikojen yhteiskunnallisen vastuun patruuna-instituution enää vaivautuneet ajattelemaan muuta kuin yksilöä. Ja mielummin minua itseäni. Kokoomuksen työväenpuolue-kausi oli mainostoimistotempaus, ja sinänsä yhtä vähän uskottava kuin puolueen nykyinen vihreys. Suomenruotsalaiset vaativat pakkoruotsia ja oman tv-ja radiokanavan, vaikka heitä olisi vähemmän kuin muita kansallisuuksia yhteensä. Keskustalaisuudessa ei ole ollut kysymys enää pitkään aikaan yhteiskunnallisesta vastuusta, pikemminkin alueellisesta ja vielä paremmin oman maakunnan maanviljelijöistä. Perussuomalaisuudessa vastuullisuus on kaikkein eniten hukassa. Lähinnä sydäntä ovat minä ja minun perheeni, suomalaisuus ja suomalainen kulttuuriperintö.
Yhteiskunnallista vastuuta on vaikea kantaa. Siihen kun kuuluisi vastuu toisten hyvinvoinnista, syrjimisen estämisestä, tasa-arvosta. Siihen kuuluu verojen maksaminen, yhteisen hyvän rakentaminen. Nämä eivät ole Suomessa muotia.

Suomen sateenkaaret vähissä

2010-09-18T05:48:00.000-07:00

Suomalaisessa mediassa jäi kokonaan huomaamatta kansainvälisen seksuaalivähemmistöjärjestö ILGA:n toukokuussa julkaisema kansalaisoikeuksien raportti, jossa Euroopan maat oli pisteytetty sen mukaan, miten niissä toteutuu säädösten tasolla syrjimättömyys, viharikosten kieltäminen ja parisuhteen suoja. Suomi sijoittuu kuudella pisteellään Pohjoismaiden alimmalle sijalle. Suomen sijoitusta laski perustuslaillisen syrjintäsuojan, viharikossuojan, avioliittolain ja adoptio-oikeuden puuttuminen. Suomen edellä olivat Pohjoismaiden lisäksi Belgia, Hollanti, Espanja ja Andorra.

Koko eurooppalaisen listan peränpitäjinä ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Moldova, Turkki ja Ukraina, joissa edellä mainittujen lakien puuttumisen lisäksi kokoontumis- ja ilmaisuvapautta on rajoitettu viimeisen 10 vuoden aikana.

Raportti on luettavissa osoitteessa http://ilga-europe.org/home/news/for_media/media_releases/today_is_the_international_day_against_homophobia_transphobia_idaho

Suomen tie ei voi olla eristäytymisen tie

2010-09-12T08:30:00.001-07:00

(Satakunnan Kansan yleisönosasto 12.9.2010) Julkinen keskustelu maahanmuutosta on hakoteillä. Maahanmuutto nähdään liian usein yksisilmäisesti joko uhkana tai työvoimakysymyksenä. Keskustelusta tuntuu puuttuvan kokonaisnäkemys.

Suomi on perinteisesti lähdetty. Viimeisen sadan vuoden aikana on yli miljoona suomalaista muuttanut muualle. Ilman maastamuuttoa Suomessa olisi nykyään 6-7 miljoonaa asukasta. Siirtolaisuuden motiivi on aina ollut parempien elinmahdollisuuksien etsiminen. Suomalaiset ovat käyttäytyneet samalla tavalla ja samoin perustein kuin koko muu maailma.

Suomesta on tullut vasta kahden viime vuosikymmenen aikana muuttovoittomaa. Vuonna 2009 Suomessa oli ulkomaan kansalaisia 155 705 henkilöä. Ulkomaalaisten osuus on 2,9 prosenttia väestöstämme ja meillä Satakunnassa vain 1,2 prosenttia. Suomen luku on seitsemänneksi alhaisin 27 EU-maan joukossa ja matalin Länsi-Euroopan maista. Satakunnassa ulkomaalaisten osuus on toiseksi alhaisin Etelä-Pohjanmaan jälkeen.

Tänään Suomi on ”maailman paras maa” kuten Newsweekin tutkimuksessa ilmeni. Suomi on turvallisuuden, taloudellisen vaurauden ja hyvinvoinnin ansiosta entistä houkuttelevampi muuttokohde. Suomi ei kuitenkaan ole mikään paratiisi minne kaikki haluavat. Suomi on kaukana. Kieli on outo. Suomella ei ole historiallisia erityissiteitä moneenkaan maahan. Ulkomaalainen kohtaa usein suvaitsemattomuutta ja erilaisuuden pelkoa.

Suomi joutuu kilpailemaan jatkossa muiden maiden kanssa osaavista maahanmuuttajista. Monikulttuurinen ja suvaitsevainen ilmapiiri ovat tämän vuoksi A ja O niin yhteiskunnassa, työelämässä kuin kouluissa. Suomi ei voi perustaa tulevaisuuttaan monokulttuurisuuden ja eristäytymisen varaan niin kuin ehkä joskus ennen. Suomen on oltava avoin maahanmuutolle ja nähtävä uusi kulttuurinen pääoma enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

Maahanmuuttopolitiikka ei voi olla tiukkaa tai löysää sen mukaan, miten maahanmuuttaja hyödyttää tai ei hyödytä Suomea. Emme hyväksy valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajien jakoa hyviin ja huonoihin, toivottuihin ja ei-toivottuihin, oikean ja väärän värisiin, hyviin ja huonoihin kansallisuuksiin tai muitakaan menneisyydestä kumpuavia lokerikkoja. Suomen vahvuus kumpuaa yhteiskuntamallista, joka takaa kaikille ihmisille perusturvallisuuden ja joka on samalla joustava muutoksille. Suomen tulee olla jatkossakin tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa.

Suomi tarvitsee niin työperustaista maahanmuuttoa kuin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työllisyyden kohentamista puhumattakaan kantaväestön työllisyysasteen nostamisesta. Väestömme ikärakenteen muutos on EU-maiden rajuimpia.
On alhaista esittää työperustainen maahanmuutto ja 300 000 suomalaista työtöntä toistensa vaihtoehtoina. Näiden kahden täysin erilaisen ryhmän asettaminen vastakkain on vähän sama kuin suunnistuskilpailussa muutettaisiin rastien paikkoja kesken kilpailun.

Maahanmuuttajat työskentelevät usein sellaisilla aloilla ja ammateissa, joihin suomalainen työnhakija ei syystä tai toisesta halua tarttua. Matalapalkka-aloilla työskentelevät maahanmuuttajat eivät ole ongelma, vaan ulkomainen vuokratyövoima. Vuokratyöläiset ovat oikea ongelma niin työehtojen, palkkauksen kuin elinolojensa puolesta.

Suomella on varaa kantaa vastuunsa humanitaarisesta maahanmuutosta. Suomi on sitoutunut ottamaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista, joka on noin 0,01 prosenttia maamme väkiluvusta. Maailman yli 20 miljoonasta pakolaisesta suurin osa on naisia ja lapsia. Pakolaisuus on osa globaalia maailmaa, halusimme tai emme. Emme voi sulkea silmiämme inhimilliseltä kärsimykseltä, kidutukselta ja vainolta, mutta järjestelmämme väärinkäyttöä emme hyväksy. Turvapaikan saamisen kynnys on Suomessa korkea toisin kuin asian saamasta julkisuudesta voisi päätellä. Suomesta haki vuosina 2003-2008 turvapaikkaa 18 484 henkilöä, kun vastaavat luvut olivat esimerkiksi Norjassa 54 941, Ruotsissa 156 998, Belgiassa 83 268, Itävallassa 117 549 ja Sveitsissä 82 876. Turvapaikan sai Suomesta joka neljäs hakija.

Kaikille taloudellisesti menestyneillä valtioilla on yksi yhteinen piirre: ne ovat olleet avoimia ja liberaaleja maahanmuuttopolitiikassaan. Suomen maahanmuuttovastainen mielipideilmasto nakertaa pohjaa Suomen tulevaisuudelta ja kilpailukyvyltä.

Muuttoliike Suomesta ja Suomeen sekä lisääntyvä monikulttuurisuus ovat tapahtuneita tosiasioita. Maahanmuuttopolitiikan on vastattava tämän ajan ja tulevaisuuden haasteisiin.

Suomen tie ei voi olla eristäytymisen tie.

Timo Aro, VTT

Heikki Rantala, HTT

Esa Rintala, LT

Avioliitostako vaaliteema?

2010-08-16T10:51:00.000-07:00

(SK yleisönosasto 16.8.2010)
Erkki Teikari (SK 10.8.) pelkäsi avioliitosta tulevan vaaliteeman. Teikari jättää mainitsematta, että ajatus sukupuoleen sitoutumattomasta avioliittolaista ei ole Oras Tynkkysen yksinajattelua. Samansukupuolisten on mahdollista avioitua mm. Espanjassa, Hollannissa, Belgiassa, Kanadassa ja Norjassa, ja myös paikoin USA:ssa. Ruotsissa asia on valmistelussa.

On monta syytä kajota avioliittolakiin. Samaa sukupuolta olevien on tyydyttävä rekisteröityyn parisuhteeseen, jossa ei ole samoja oikeuksia eikä velvollisuuksia kuin avioliitossa. Tärkein syy on kuitenkin symbolinen: samaa sukupuolta olevat parit asetetaan nykyisessä lainsäädännössä eriarvoiseen asemaan muuhun väestöön nähden. Samaa sukupuolta oleva pari on siis "avioliittoon kelpaamaton". On vaikeaa kuvitella, että mikään muu ihmisryhmä jätettäisiin nykyään näin räikeästi eriarvoiseen asemaan muuhun väestöön nähden, tai että sukupuoli olisi avioliiton este.

Avioliittolaki tulee korjata myös siksi, että avioliitto on juridinen toimi; sillä ei ole eikä saa olla eettismoraalista ulottuvuutta. Kysymys on kahden toisiaan rakastavan ihmisen liitosta lain edessä, ei muiden ihmisten tai kirkkoväen. Kokonaan tämän ulkopuolelle tulee jättää kysymys siitä, tuleeko kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevat parit.

Jos jätetään omaan arvoonsa sinänsä epärelevantti kieliopillinen kauhistelu "sukupuolineutraali" -sanasta, kirjoituksesta välittyy ylimielinen asenne. Ylimielisyyteen ei Suomessa pitäisi olla varaa; me emme ole tässä asiassa tasavertaisuuden onnela. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä noin neljäsosa on kokenut syrjintää työelämässä ja koulussa. Viranomaisten tietämys sukupuolen moninaisuudesta on heikkoa, eikä syrjintään puuttuminen kuulu erityisesti minkään viranomaisen vastuulle. Poliisille tehdään vuosittain useita rikosilmoituksia, joissa teon syynä on päätelty olleen uhrin kuuluminen seksuaalivähemmistöön. Samalla kun Tukholmassa 300 000 ihmistä osallistuu Pride-tapahtumaan, joka on koko Tukholman suurin festivaali, Suomen mediassa kauhistellaan muutaman tuhannen ihmisen kulkuetta, jossa jotkut jopa suutelivat toisiaan. Pöyristyttävintä oli kulkueeseen kohdistettu kaasuisku, jota jotkut poliitikot vähättelivät. Näin pitkälle Suomessa on päästy sivistyneen keskustelun tiellä.

Tasa-arvoisuuteen pyrkiminen ei ole minkään ryhmän yksinoikeus. Toisaalta siihen pyrkimisen ei luulisi olevan mitenkään valtaväestöltä pois. Yhdenvertaisuuden edistäminen on aina kehittänyt yhteiskuntaa myönteisellä tavalla myös muilla alueilla. Yhdenvertaisuuteen on pyrittävä yhteiskunnan valtarakenteissa jo siksi, että yksittäisen vähemmistöön kuuluvan taistelu oikeuksiensa puolesta voi vielä 2010-luvun Suomessa käydä yli omien voimien. Nämä huomioiden on ylipäätään vaikeaa ymmärtää, mikä yhdenvertaisuuden edistämisessä oikein on niin pelottavaa, että sen vastustamisesta pitäisi tehdä vaaliteema.

Suomen henkinen ilmapiiri on ummehtunut

2010-08-09T10:14:00.000-07:00

Helsingin Uutisten vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä määritteli Pride-kulkueessa suutelevat homot "ääri-ilmiön" edustajiksi ja rinnasti teon masturboimiseen kadulla.

Tukholmassa Pride -kulkueita on järjestetty jo ainakin vuodesta 1998. Tapahtuma kerää vuosittain yli 300 000 osanottajaa, ja itse Pride-kulkueeseen osallistuu 40 000 ihmistä. Kulkueeseen ja pääjuhlaan osallistuvat yksittäisten kansalaisten lisäksi lähes kaikki Ruotsin poliittiset puolueet, ammattiliitot, eri ammattikuntia ja järjestöjä. Pride-parkissa eri puolueilla on omat telttansa, joissa järjestetään aiheeseen liittyviä keskustelutilaisuuksia. Koko Pride-tapahtuma on viikon kestävä festivaali, johon liittyy taidetta ja kulttuuria, keskusteluja ja jopa hengellisiä tapahtumia.

Pride-kulkueessa osallistujat pitävät useinkin toisiaan kädestä kiinni, eikä ole harvinaista että jotkut jopa suutelevat toisiaan. Tästä huolimatta Ruotsin lehdistössä ei tavan takaa päivitellä homojen "ääri-ilmiöitä" ja "julkista masturbaatiota". Itse asiassa Pride-tapahtuma on Tukholman suurimpia ja
näyttävimpiä kesäfestivaaleja, joilla on sekä suuren yleisön että Tukholman kaupungin tuki takanaan. Tapahtuma ei ole vain seksuaalivähemmistöjen vaan koko kaupungin yhteinen festivaali.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Lontoon Pride-tapahtumaan osallistui viime vuonna yli miljoona ihmistä, Madridissa osallistujia oli yli 2 miljoonaa. Missään näistä kaupungeista mediassa ei paheksuta tai väheksytä Pride-tapahtumaa, vaan sitä pidetään merkittävänä, ellei muuten niin turismin ja elinkeinoelämän kannalta ainakin. Julkisen suutelemisen paheksumiseen siellä ei kenelläkään ole enää vuosikymmeniin riittänyt mielenkiintoa.

Itä-Euroopassa Pride-tapahtumat elävät jatkuvan uhan alla. Yleinen ilmapiiri on kielteinen ja jopa viranomaisten asenteet ovat olleet huolestuttavia. Monissa kaupungeissa Pride-kulkuetta vastaan on hyökätty.

Monissa asioissa Suomi sittenkin näyttää kuuluvan henkisesti enemmän itään kuin länteen, niin tässäkin. Suomessa vasta opetellaan tasavertaisuuden alkeita. Meillä keskustelua käydään epäolennaisuuksista. Asennemaailma on ummehtunut ja muutosvastainen. A-P Pietilä ei ole yksittäistapaus vaan homofobisen asenneilmapiirin anturi. Mitähän sitten kirjoitellaankaan kun keskustelu uudesta avioliittolaista alkaa?

Lentokone vai juna?

2010-08-02T10:48:00.000-07:00

Sanottakoon se nyt tässä: en kannata lentoliikennettä Porin ja Helsingin välillä. Ja sallittakoon minun jatkaa: pidän Porin ja Satakunnan imagon ja elinkeinoelämän kehittämistä elintärkeänä kysymyksenä.
Tämähän on skitsofreenista puhetta! Ei ollenkaan. Minusta on äärettömän tärkeää, että Porin liikenneyhteydet muualle Suomeen ja erityisesti Helsinkiin saadaan kuntoon. Mutta minun mielestäni tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että Pori-Tampere -rataan panostetaan voimakkaasti niin että nopea ja vaihdoton IC-junayhteys Porin ja Helsingin välille on mahdollista. Tämän yhteysvälin riittävä rahoitus on saatava ensi hallituskauden ohjelmaan.
Suomessa on seurattava muun Euroopan kehitystä siinä, että suurten keskusten välinen liikenne 200-300 km säteellä hoidetaan nopeillla junayhteyksillä. Euroopassa juna on jo ajat sitten havaittu vaivattomimmaksi tavaksi liikkua taajamien keskustojen välillä.
Toinen kysymys on sitten se, että lentoliikenteen lopettaminen on tosiasiallisesti maakunnalle imagotappio eikä kukaan hurraa siitä. Asia on hoidettu huonosti. Ymmärrän hyvin, että nykyisillä juna- ja bussiyhteyksillä bisnesskumppaneiden raahaaminen Euroopasta Poriin voi olla melkoinen haaste. Mutta sen sijaan että valtiovalta, kunnat ja elinkeinoelämä lähtisivät etsimään otsa hiessä uusia lentoyhtiöitä, ne voisivat lobata VM:aa ja liikenneministeriötä nyt oikein olan takaa raideyhteyden korjaamiseksi. Siitä kiittäisivät suuremmatkin ihmismassat. Ja yritysten tavaraliikenne. Sitäpaitsi eurooppalaiset kumppanit ovat kyllä tottuneet kotimaissaan junamatkailuun, uskokaa pois.

Paljon melua, vähän villoja

2010-07-25T07:11:00.000-07:00

Suomi-Areenan puheenjohtajatentissä 21.7. käytiin kyllä äänekästä keskustelua, mutta villoja tuli vähän. Kiviniemi esiintyi vakuuttavasti, vaikka epäröi sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla. Kataisen tavoitteena oli julkisen sektorin tuottavuuden tehostaminen sekä uusi veropolitiikka, jossa tuloihin vaikuttavia veroja voitaisiin jopa laskea, mutta välillisiä veroja korottaa. Työntekoa yrityksissä pitäisi Kataisen mukaan helpottaa mm. verotusta keventämällä, mutta samalla Katainen olisi siirtymässä kohti tasaverotusta. Sukupuolineutraali avioliittolaki on saanut hieman yllättäen varauksettoman kannatuksen kokoomuksessa. Katainen otti itsetietoisen johtajan roolin ja ryhtyi lähestulkoon jakamaan puheenvuoroja. Hän oli jo muodostamassa seuraavaa hallitusta, joskin hän totesi, että siihen eivät sitten populismiin sortuneet sovi (tarkoitti perussuomalaisia).

Urpilainen näki, että kokoomuksen johdolla hallitus on siirtämässä Suomea kohti tasaveroa. Urpilaisen mielestä työurien pidentäminen eläkeikää nostamalla ei ole oikea ratkaisu. Sen sijaan verotuksen painopistettä olisi siirrettävä pois kulutusveroista esim. energiaveroista, koska nämä koskevat eniten nimenomaan pienituloisia. Sdp oli ehdottanut maksutonta päivähoitoa, mutta Urpilaisen mukaan siihen ei nyt sitten olekaan pariin hallituskauteen mahdollisuutta. Urpilainen piti loukkaavana sitä, että Kiviniemi ja Katainen syyttivät heitä rasismilla flirttailusta "maassa maan tavalla" -lausahduksen perusteella. Maassa on jo nyt tarpeeksi työttömiä, miksi tuoda heitä lisää ulkomailta. Arhinmäen avaukset olivat vähissä. Tärkeä pointti oli harmaan talouden kitkeminen mm. rakennustyömailta, ja Arhinmäki ehdottikin kulkulupalappuihin tietoa verotuksen suorittamisesta (verotunnus). Lisäksi hän ehdotti pääomatulojen verotuksen korottamista.

Soini tyytyi retoroimaan populistisesti ja affektissa ilman suuria poliittisia avauksia. Soinin retoriikka oli lähinnä suurella äänellä tehtyjä yleistäviä vastalauseita erilaisista asioista ja pään pyörittelyä. Perussuomalaisten ydinvoimakanta pyörähti Soinin kommenteissa yhtäkkiä päälaelleen Soinin myötäillessä yllättäen hallituksen ydinvoimakantaa. Romanikerjäläiset ja sukupuolineutraalit avioliitot saivat Soinilta suuriäänisesti kenkää ilman sen rakentavampia perusteluja.

Kristillisten Räsänen piti Pride-iskua valitettavana, mutta ei kommentoinut omaa blogiaan, jossa hän piti Pride-kulkuetta ylipäätään provokaationa valtaväestöä vastaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki hänen mukaansa romuttaisi perinteisen käsityksen miehen ja naisen välisestä avioliitosta, ja johtaisi kirkon vihkivelvollisuuden suuriin vaikeuksiin. Räsänen unohti, että kysymys on ennen kaikkea kahden henkilön parisuhteen määrittelystä lainsäädännössä, ei alttarilla. Koko avioliittolakihan ei ole lainkaan kirkon vaan valtion asia, kuten Katainenkin totesi. Tasa-arvoministeriltä ihmeteltiin- aiheellisesti kyllä - miksi RKP on aina hallituksessa ikään kuin itsestäänselvyytenä. Wallinin mielestä se johtuu RKP:n yhteistyökyvystä (johtunee kuitenkin kielipolitiikasta). Wallin oli hiljaa Pride-iskun jälkeen, mutta nyt keskustelussa tuli hyvin esille tuomitessaan iskun ja kristillisten kommentit, jotka eivät ole "tästä maailmasta - eivätkä taivaasta".

Köyhyyden monet kasvot

2010-07-22T09:46:00.000-07:00

Sosiaali-ja terveysturvan keskusliiton järjestämässä keskustelussa Köyhyyden monet kasvot - mistä ratkaisut? yritettiin nyhtää suurien puolueiden edustajilta keinoja köyhyyden kierteen katkaisemiseksi. Suomessa köyhyys on kasvanut merkittävästi ja nyt virallisen köyhyysrajan alapuolelle jää 700 000 kansalaista (14 % väestöstä). Vaikka hallituskaudella on panostettu mm. nuorten työttömyyteen sekä sairaseläkkeen saajien työssäolon mahdollistamiseen, köyhyys on silti merkittävä ongelma. Työttömyyden vähentäminen on vain yksi keino vähentää köyhyyttä, vaikeampaa on vaikuttaa sairastumiseen ja esim. kasvavaan alkoholisairauksien määrään, jotka myös vaikuttavat köyhyyskehitykseen. Kaikki panelistit olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että köyhyyteen pitäisi puuttua, mutta konkreettisia keinoja ei juuri löytynyt. Sdp:n Heinäluoma viittasi siihen, että työllistämimäärärahoja on leikattu nykyhallituksen aikana merkittävästi eikä se ainakaan helpota työttömyyden
hoitoa. Yksimielisesti todettiin, että työmarkkinoiden pitäisi avautua myös esim. vajaakuntoisille ja eläkkeellä oleville ja työnantajien - sekä julkisten että yksityisten - pitäisi olla valmiimpia työllistämään vaikka osa-aikaisesti tai pienemmällä palkalla. Esimerkkinä Asko-Seljavaara käytti sairaaloiden perushoitajien ja sairaala-apulaisten määrän lisäämistä.

Omasta mielestäni tärkein yksittäinen toimenpide olisi nuorten saaminen varhain aktiiviseen työelämään ja nuorisotyöttömyyden ja -syrjäytymisen vähentäminen. Työelämän pitäisi joustaa sekä vajaakuntoisten että eläkeikää lähestyvien osalta. Päihdesairauksien hoito ja ennaltaehkäisy on tärkeä köyhyyttä estävä toimenpide. Perustulo olisi väliinputoajille hyvä turvaverkko ja kannustaisi tilapäisenkin työn vastaanottamiseen paremmin kuin työttömyyskortistossa makaaminen.

Terveydenhuoltolaki on keskeneräinen

2010-07-22T09:44:00.000-07:00

Suomi-Areenalla tehtiin historiaa kun eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kokoontui yleisön edessä Porin Eetunaukiolla. Kuultaviksi kutsutut sosiaali -ja terveydehoitoalan asiantuntijat antoivat sekä positiivista että negatiivista palautetta. Itse lakiesitystä pidettiin hyvänä alkuna, mutta kuitenkin keskeneräisenä useissa asioissa. Hyvänä pidettiin terveyden edistämisen tuomista kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi sekä raja-aitojen madaltamista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Sen sijaan terveydenhuollon rahoitus on edelleen täysin auki. Lisäksi mm. mitään sanktioita eri toimijoille ei ole asetettu. Jos esim. terveyden edistäminen tai eri toimijoiden yhteistyö ei edisty - niin kuin nyt on jo nähty - laki ei aseta siihen mitään pakotteita. Lisäksi todettiin, että laissa ei ole riittävästi huomioitu psykiatrisen hoidon resursointia. Ylipäätään asiantuntijat epäilivät sitä, jääkö laki pelkäksi sanahelinäksi jos kunnille ei anneta riittävästi myös taloudellisia edellytyksiä velvoitteiden toteuttamiseksi.

Kuka tekee työt ja millä ehdoilla v. 2020?

2010-07-20T12:53:00.000-07:00

Suomi-Areena pullistelee taas mielenkiintoisia keskustelunaiheita. PAM:n ja UM:n seminaarissa Työ vuonna 2020 – kuka, mitä, missä ja millä ehdoin? keskustelivat Pekka Haavisto, Janne Ronkainen, ja Kent Wilska siitä kuinka tulevaisuuden työelämä näyttää olevan pirstaloitunutta, eikä työ edes kaikille ole välttämättä elämän koko sisältö tai elämäkaari. Mutta samalla kun epätyypillisissä työsuhteissa (pätkätyöntekijät, itsensä työllistävät, opiskelijat jne) olevien määrä työvoimasta kasvaa, työelämän pelisäännöt eivät pysy perässä. Syntyy suureneva joukko, jotka uhkaavat jäädä säädyllisen toimeentulon ja ainakin minkäänlaisten työehtojen ulkopuolelle. Tämä huolestuttaa erityisesti ammattiliittoja.

Maahanmuutto voi parhaassa tapauksessa toimia kaikkia hyödyttävänä prosessina, jonka vaikutukset heijastuvat aina henkilön lähtömaahan saakka. Työ globalisoituu, ja seuraavana Kiinan ja Intian jälkeen on Afrikka. Tällä voi olla suuria kansantaloudellisia virkistäviä vaikutuksia näille maille. Näissä maissa työelämä on erilaista kuin meillä on totuttu eivätkä suomalaiset kansainvälisesti toimivat yritykset ole vielä tajunneet sitä. Suomalaisyritykset osaavat kyllä insinööritaidon, mutta työolojen ja –ehtojen ollessa kyseessä pallo on useasti hukassa.

Monissa kehittyvissä maissa hallintokoneistot eivät ole valmiita kohtaamaan työntekijöiden asemaa kehittäviä hankkeita, koska ne mielletään yhtä vaarallisiksi kuin ihmisoikeus- ja luontoaktivistien toiminta.
Tavallisen kuluttajan keinot valvoa ostamiensa tuotteiden eettistä valmistusta on hyvin rajallinen, koska tuotantoketjut alihankkijoineen kolmansissa maissa ovat tuntemattomia.

Suvaitsevaisuutta on edistettävä

2010-07-08T10:09:00.000-07:00

Porin seudun vihreät ry:n kannanotto 8.7.2010:
Vaikka Suomessa on saatu aikaan mm. parisuhdelaki ja säädös sisäisestä adoptiosta, asenteissa seksuaalivähemmistöjä kohtaan on edelleen korjaamisen varaa. Sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää tapahtuu edelleen yhteiskunnan monella eri tasolla. Noin neljännes seksuaalivähemmistöihin kuuluvista on kokenut syrjintää työpaikalla.
Isku Pride-kulkuetta vastaan on ääriesimerkki seksuaalivähemmistöihin kohdistuvista negatiivisista asenteista. Isku osoittaa, että ennakkoluulojen kukistamisessa ja yhdenvertaisuuden edistämisessä on vielä runsaasti tehtävää. Porin seudun vihreät tuomitsee iskun kansalaisten mielipiteen ilmaisuvapauden vastaisena. Porin seudun vihreät pitää tärkeänä, että viharikoksen tunnusmerkit täyttävän teon taustat selvitetään nopeasti.
Ääri-ilmiöiden ei pidä antaa estää suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta edistävää kehitystä. Tärkeä askel on sukupuolineutraali parisuhdelaki. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee kirjata tavoitteeksi seuraavaan hallitusohjelmaan.

Porin seudun vihreät ry.
Esa Rintala, puheenjohtaja

Historiallisen suuri virhe

2010-07-08T06:08:00.001-07:00

(Satakunnan Kansa yleisönosasto 7.7.2010)
Eduskunnan päätös uusista ydinvoimaluvista oli osoitus poliittisen uskalluksen puutteesta. Sen sijaan, että olisi rohjettu olla eurooppalaisen kehityksen eturivissä panostamalla reilusti uusiutuviin energialähteisiin, haluttiinkin jäädä vanhoillisiksi takarivin taaveiksi, joille kelpaa ”vanha kunnon” ydinenergiamalli.
Länsimaissa kuten Britanniassa ja Espanjassa, energiakeskustelua käydään useiden eri tuotantotapojen ympärillä. Ydinvoimaa ei nähdä tulevaisuuden energiaratkaisuna, toisin kuin Suomessa.
Ydinvoima ei ole ympäristövastuinen ratkaisu hiilineutraaliin yhteiskuntaan pyrittäessä, vaikka Jyrki Katainen niin väittää. Vaihtoehtoiset energiamuodot ovat. Keinot hiilidioksidin tuotannon vähentämiseksi ovat jo nyt olemassa. On vain tahtokysymys, mitä näistä keinoista halutaan käyttää. Suomi valitsi ydinvoiman.
Ydinvoiman tulevaisuusnäkökulma on suomalaisessa keskustelussa vääristynyttä. Ydinvoima ei ole tulevaisuuteen panostamista, ainakaan missään positiivisessa mielessä. Teollisten työpaikkojen lisääminen ja elinkeinoelämän kehittäminen olisivat toteutuneet uusiutuvien energialähteiden rakentamisella nopeammin ja laajemmin kuin mitä nyt on odotettavissa.
Ydinvoima sisältää aina riskejä. Niitä kukaan ei halunnut laittaa keskustelussa mihinkään vaakakuppiin.
Aikaisemmin ydinsähkön vientiaikeet kiistettiin jyrkästi. Eduskunnan päätöstä seuraavana päivänä ydinsähköä suunniteltiin jo vietäväksi Viroon.
Vihreät pitävät Suomen ydinenergiapäätöstä historiallisen suurena virheenä. Suomalaisten enemmistö on ollut mielipidetiedusteluissa kanssamme samaa mieltä ja on edelleen: Aamulehden 2.7. järjestämässä äänestyksessä 63 % äänestäneistä piti ydinvoimapäätöstä vääränä.
Tehty ratkaisu näkyy ensi vuoden vaalituloksissa.

Esa Rintala, pj.
Porin seudun vihreät ry.

Anne Bland, pj.
Huittisten seudun vihreät ry.

Tapio Meri, pj.
Satakunnan vihreät ry.

Miksi ruuan pitäisi olla terveysvaikutteista?

2010-07-03T05:21:00.000-07:00

Maitohappobakteereja lisätään elintarvikkeisiin niiden oletetun probioottisen eli terveyttä edistävän vaikutuksen vuoksi. Maitohappobakteerit voivat auttaa palauttamaan antibioottien tuhoamaa suoliston bakteerikantaa sekä lyhentämään virusripulin kestoa. Muutoin niiden hyödyllisyydestä ei ole olemassa osoitusta, ei turistiripulin ennaltaehkäisyssä, allergioissa eikä mahan turvotuksessa.

Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen EFSA on hyväksynyt maidolle kalsiumia, proteiinia, D-vitamiinia ja fosforia koskevia terveysväitteitä, jotka perustuvat vahvaan tieteelliseen näyttöön. Maitohappobakteereista sen sijaan terveysväittämiä ei saa esittää, koska perusterveiden henkilöiden jatkuvasta maitohappobakteerien käytöstä tautien ehkäisemiseksi tai hoitamiseksi ei ole olemassa näyttöä. Bakteerien lisääminen maitotuotteisiin ei paranna tuotteen terveysvaikutuksia, menekkiä kylläkin. Bakteerien ylimääräinen nauttiminen voi olla joillekin terveyshaitta; esim. tiettyjä suolistosairauksia poteville ja immuunipuutteisille maitohappobakteereita ei suositella lainkaan.

Kyse on laajemmaltikin terveysväittämistä tai mielikuvista, joita elintarvikkeisiin liitetään ilman että niille on totuuspohjaa. Joitakin ihmisiä voi vakuuttaa se, että elintarviketta mainostetaan terveysvaikutteisena vain mielikuvan avulla. Mielikuvat ovat vahvoja yleisön mielipiteiden muokkaajia. Vaikka mainoksessa ei väitetäkään jotakin asiaa todeksi, mainoksen antama mielikuva sen kuitenkin tekee. Ja juuri mielikuvat toimivat aikanaan esimerkiksi tupakan menestyksellisen mainostuksen taustalla, ja samalla tavalla positiivisten mielikuvien vuoksi esimerkiksi alkoholin mainostamista pyritään rajoittamaan. Terveysväittämiä tai mielikuvia esittäessään valmistajien ja mainostajien pitäisi tuntea eettinen vastuunsa.

Eri asia sitten on, haluammeko me ylipäätään että ruokamme on erityisesti terveysvaikutteista. Maailmalla asenteet ruokaa kohtaan ovat muuttumassa kun luonnollisuutta ja lisäaineettomuutta korostava ruokakulttuuri leviää. Tämä on terve ilmiö, ja sen soisi leviävän myös Suomeen. Emme kaipaa ruokaamme lisä-, väri-, säilöntä- tai makuaineita puhumattakaan kolesterolia alentavista kemikaaleista tai bakteereista. Halusivat markkinavoimat tai eivät, meille kyllä riittää aito, tuore, sinällään terveellinen ruoka, ilman mitään erityistä terveysvaikutustakin.

Sanktioita vain Kreikalle?

2010-05-08T09:25:00.000-07:00

Kreikan valtiontalouden ongelmat pamahtivat yleiseen ja näämmä poliittiseenkin tietoisuuteen odottamatta kuin Islannin tulivuorenpurkaus. Kreikan taloudenhoitoa tietenkin ovat valvoneet ja seuranneet sijoittajat, pankit ja luototuslaitokset jo iät ja ajat. Pääministeri Vanhasen mukaan nyt pohdinnassa ovat erilaiset sanktiot, joilla pyritään varmistamaan, etteivät jäsenmaat käytä julkista rahaa holtittomasti.
Vaikka sanktiot jäsenmaille ovat välttämättömiä, olisi sanktioita asetettava myös talouden vartijoille. Sijoittajat, pankit ja luottoluokittajat tietävät hyvissä ajoin etukäteen miten kunkin valtion talous makaa. Jos talous kehittyy epäedullisesti, voi olla viisasta vetää sijoituksensa pois, tai - riippuen tilanteesta - panostaa lisää. Tähän spekulaatioon perustuva markkinatalous ei varmaankaan lämpene ajatukselle läpinäkyvästä taloudesta, onhan suuri osa näiden toimijoiden operaatioista liikesalaisuuksia. Voiton maksimointi on heille tietenkin johtava strateginen motiivi. Siksi ei ole yllättävää, että Kreikan tulivuori pamahti EU:n silmille. Jotkut kyllä tiesivät jo aikaa sitten mitä tapahtuu. Mutta muille ei kerrottu.
Nyt viikonlopun aikana kokoonnutaan hätäistuntoihin ja yritetään kuumeisesti keksiä keinoja talouskriisin välttämiseksi. Ja viikonlopun aikana siksi, että maanantaina nuo talouden jättiläiset heräävät ja alkavat jälleen spekulatiivisen pelinsä. Silloin voi olla kysymyksessä koko EU-talouden uskottavuuden romahtaminen. Ja meidän rahamme.
Sen lisäksi, että sanktioita pitää antaa valtioille, niitä pitää antaa myös spekulanteille. Pankeille ja luottoluokituslaitoksille, jotka näkivät mitä tapahtuu mutta eivät tehneet mitään.

Energiantuotanto ja Satakunta (SK 27.4.2010)

2010-04-27T08:18:00.000-07:00

Maakunnan päälehti on suitsuttanut estoitta ydinvoiman puolesta (Jouko Jokinen SK 25.4.2010).

Vihreät ovat pettyneitä hallituksen esitykseen lisäydinvoiman rakentamisesta. Sillä Suomi ajetaan sivuun maailmanlaajuisen kehityksen valtavirrasta jonkinlaiseksi energiateknologian kehitysmaaksi. Suomesta tehdään uusien reaktorityyppien ja kallioloppusijoituksen koelaboratorio. Tämä kokeilu sisältää erittäin vakavia ja äärettömän kauaskantoisia riskejä, joista eivät vastaa esimerkiksi vakuutusyhtiöt vaan me suomalaiset. Lisäksi sähköä tullaan tuottamaan lopulta niin paljon, että alamme viedä ydinsähköä muualle, mutta joudumme pitämään jätteet itse. Mikään muu maa ei ole näin hölmö.

Lisäksi pelkona on, että uudet voimalat vievät pohjaa uusiutuvien energiapaketilta. Uusiutuvalta teknologialta vietäisiin kotimarkkinat, kotimaisia työpaikkoja, investointeja ja vientiedellytyksiä.

Jouko Jokinen oli huolissaan ns. ydinkauden jälkeisestä ajasta jolloin Loviisa 1 ja 2 ja mahdollisesti Olkiluoto 1 ja 2 suljetaan. Tällöin ydinvoimaa jäisi jauhamaan vain nyt rakennettava OL 3.

Nyt päätetyn uusiutuvan energiapaketin avulla tuotettaisiin kolmen ydinvoimalan verran lisää energiaa. Energia olisi uusiutuvaa ja vastaisi EU:n vaatimukseen 38 %:n uusiutuvasta energiantuotannosta v. 2020 mennessä. Se toisi jopa 20 000 uutta työpaikkaa, ihmisille työtä ja kunnille verotuloja. Kuten Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassi toteaa, talouselämän asiantuntijoiden PricewaterhouseCoopersin ja McKinseyn selvitysten mukaan EU pystyisi vuonna 2050 tuottamaan kaiken sähkönsä uusiutuvilla energiamuodoilla kuten tuuli- ja aurinkovoimalla, maalämmöllä, yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla, muilla hajautetuilla tuotantotavoilla sekä poltettavilla uusiutuvilla luonnonvaroilla ja jätteiden hyödyntämisellä. Tämä ei edes tulisi kalliimmaksi kuin ydinvoima ja hiilidioksidin talteenotolla varustettu fossiilienergia, koska uusiutuvien tuotantoyksiköiden hinnat laskevat niiden yleistyttyä. Ydinvoimaloiden hinnat taas nousevat.
Talouskasvu ei ole mörkö. Energiatalouden turvaamisen on kuitenkin oltava kestävällä ja eettisellä pohjalla.

Uusiutuvasta energiasta on tällä vuosituhannella tullut Euroopassa ja Amerikassa erittäin kuuma aihe. Yritykset innovoivat voimakkaasti uusiutuvan teknologian kehittämiseen. Uusiutuvan energian maailmanmarkkinathan ovat jo ylittäneet 100 miljardia euroa. Euroopassa tuulivoimaa on jo kahtena vuonna käynnistetty enemmän kuin mitään muuta sähköntuotantomuotoa, ja ydinvoimaloita suljetaan jo enemmän kuin uusia käynnistetään.
Miksei Satakunta voisi olla uusiutuvan energiateollisuuden innovaattori? Mielestämme se olisi Satakunnan kannalta paljon järkevämpää ja kestävämpää panostamista tulevaisuuteen kuin SK:n lobbaama ydinosaamisen ydinkeskus.

Esa Rintala, pj.
Porin seudun vihreät ry.

Tapio Meri, pj.
Satakunnan vihreät ry.

Ydinvoimaa vaikka silmät kiinni

2010-04-18T10:47:00.000-07:00

Ydinvoimamyönteinen retoriikka Suomessa on suurelta osin ideologista. Kun kysytään kansalaisten mielipidettä, suurin osa vastustaa ydinvoimaloiden lisärakentamista. Sen sijaan hallituspuolue kokoomus ajaa voimakkaasti, ei vain yhtä vaan kolmea ydinvoimalaa. Missään ei kuitenkaan asiallisesti perustella niin monen ydinvoimalan tarvetta. Yhteiskunnan kokonaisedun mukainen tarveharkinta on jäänyt taka-alalle, ja pinnalla on ideologinen tarve puolustaa lupahakemuksia. Taloudellisia laskelmia hyödystä ei ole voitu esittää saati näkemyksiä turvallisuusuhkien tai realististen työllisyysvaikutusten kannalta. Näyttää siltä, että kokoomus on ajamassa kovaa vauhtia tiellä jonka se on valinnut, mutta silmät kiinni.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö esitti, että kokoomuksen on viimein esitettävä laskelmat, joiden perusteella he ydinvoimaa vaativat. Vai ovatko kokoomuksen ajatukset vain hakijayhtiöiden mainoksista kopioituja? Jokainen uusi ydinvoimala heikentää uusiutuvien kehittämisen mahdollisuuksia muun muassa sitomalla pääomia.

Vihreän kasvun mallissa Suomen sähköntarpeen ripeäkin lisääntyminen ja sähkön tuotannon laskennallinen omavaraisuus voidaan tyydyttää vuoteen 2020 saakka. Lisäydinvoimaton vaihtoehto on täysin toteutettavissa jopa siinä tapauksessa, että sähkönkulutusarvioiden perustaksi otetaan Metsäteollisuuden esittämä, asiantuntija-arvioista poikkeava oletus sähkönkulutuksen voimakkaasta kasvusta.

Vihreän kasvun mallissa sähkön tarve voidaan turvata lisäsäästöillä, paremmalla kysyntäjoustolla ja voimakkaammalla uusiutuvien edistämisellä.

Sinulla on vamma

2010-03-30T10:50:00.000-07:00

Helsingissä toimiva Luther-säätiö vihki piispaksi rovasti Matti Väisäsen. Helsingin Sanomien mukaan Väisänen sanoi piispanvihkimyksensä yhteydessä, että "Homous on varhaislapsuudessa saatu psyykkinen vamma, jonka hoitaminen on työlästä". Esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen tuore linjaus, että homoparien puolesta voi rukoilla kirkossa, on Väisäsestä "mieletön ja farisealainen ratkaisu". (Helsingin Sanomat, verkkoliite 20.3.2010)

Homoseksuaalisuus on Suomessa poistettu virallisesta sairausluokituksesta v. 1981. Homoseksuaalisuutta ei pidetä sairautena eikä psyykkisenä vammana vaan ihmisen ominaisuutena. Tämän ominaisuuden ei ole osoitettu olevan seurausta biologisesta vammasta tai sairaudesta eikä tällainen ihminen eroa muista ihmisistä millään muullakaan tavalla fyysisesti tai psyykkisesti. Homoseksuaalisuuden rinnastaminen vammaisuuteen on loukkaavaa paitsi homoseksuaaleja, myös heidän vanhempiaan kohtaan. Tällaiset lausunnot johtavat aiheettomiin arvottomuuden ja syyllisyyden tunteisiin. Monet seksuaalisuudestaan epävarmat henkilöt voivat joutua vakavaan syyllisyyden ja masennuksen kierteeseen, minkä tiedetään voivan johtaa jopa itsemurhaan. Väisäsen lausunto homoseksuaalisuuden parantamisesta ei ole moderniin lääketieteelliseen ihmiskäsitykseen perustuvaa, vaan saattaa aiheuttaa homoseksuaalisessa ihmisessä avuttomuuden ja epätoivon tunteita. Monet voivat ajautua seksuaalisuuden "parantamiseen", mikä voi johtaa pahimmillaan psyykkiseen vammautumiseen.

Suomessa pidetään tärkeänä yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden edistämistä kaikilla osa-alueilla. Vaikka myönteisyys seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuudelle on Suomessa kasvussa, ilmenee edelleen seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää työelämässä, kouluissa, vapaa-ajassa esim. urheiluseuroissa sekä kirkossa. On pidetty tärkeänä, että tällaiseen syrjintään voidaan puuttua varhain ja vähentää sitä ja että yhteiskunnassa esiin nousevia syrjiviä ja halveksivia asenteita voidaan purkaa ja estää. Mm. varhaiskasvatuksessa ja koulussa painotetaan suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden tärkeyttä. Kirkko ja uskonnolliset yhteisöt voisivat olla tärkeitä mielipiteen muokkaajia myös tällä alueella.

Tätä taustaa vasten rovasti Väisäsen sanoja voidaan pitää selvänä irtiottona tästä suvaitsevaisuuden ja ihmisyyden kehityksestä Suomessa. Tälle voi joko kohauttaa olkapäitään ja olla välittämättä siitä. Tai sitä vastaan on ryhdyttävä taistelemaan.

Wahlroos ja kapitalismin teesit

2010-03-24T10:54:00.000-07:00

Björn Wahlroos esitteli teesinsä äskettäin Suomen Kuvalehdessä. Wahlroosin mukaan kehitysapu on rahan heittämistä kankkulan kaivoon. Wahlroosin mielestä kehitysavun lopettaminen voisi olla keino Suomen talouden tasapainottamiseksi. Noin tiivistettynä Wahlroosin teesit ovat: tuottavuutta on lisättävä ja kehitysapu lopetettava. Näissä teeseissä puhuu puhdas liberaali markkinatalous.

On hyvä, että ihmiset ovat selkeästi sitä mieltä mitä ovat. Puhtaan markkinatalouden – kapitalismin niin kuin sitä aatehistoriallisesti pitäisi kutsua – teeseissä on selkeä linja. Tuottavuuden kasvu – voiton tavoittelu siis - on ydinkysymys. Kaikki sitä häiritsevät tekijät ovat toissijaisia, ja ne on karsittava pois.

On oikeastaan epärelevanttia ajatella ovatko Wahlroos ja hänenlaisensa omien rooliensa orjia. Joka tapauksessa näyttää selvältä, että tuollaisessa tuotantotaloudellisessa ajattelussa kaikkia elämänalueita kohdellaan samalla tavalla voiton tavoittelun näkökulmasta.

Suomalainen liberaali markkinatalous on paljastanut kasvonsa nyt onneksi täysin ja lopullisesti. Ydinkysymys onkin nyt, miten jatkamme suomalaista taloudenpitoa. Jatkuuko tämä liberaali – kansainvälisesti suorastaan yltiöliberaali – markkinatalous vai otammeko yhteiskunnan kehittämisen ohjenuoraksi vähääkään humanistista tai jopa solidaarista, tulevaisuusorientoitunutta talousajattelua.

Ensiksi mainittuun kuuluu mm. julkisen palvelun alasajo. On vaikea kuvitella mitään niin epätehokasta ja epätuottavaa kuin terveyskeskus tai koululaitos. Yksityistäminen ja ulkoistaminen toisivat julkiseen palveluun kilpailua ja selkeitä tuotantolukuja. Jälkimmäinen vaihtoehto toisi meille lähiopetuksen, lasten päivähoidon, oman asiantuntevan lääkärin, stabiilit ja kehityskykyiset vanhuspalvelut, kirjaston. Toisin sanoen palveluja, joita kuntalaiset tarvitsevat maksukyvystä riippumatta. Siihen kuuluu vastuun kantaminen muista, lähellä ja kaukana olevista. Siihen kuuluvat verot, joilla kustannamme yhteiskunnan palvelut.

Optimisti toivoo, että humaani ajattelu, jonka räyhäliberalistinen markkinatalous on ajat sitten hukannut, voisi vielä päästä vallalle ja meillä voitaisiin punnita arvoja muillakin punnuksilla kuin euroilla.

Ydinvoimahihhulointia!

2010-03-12T00:23:00.000-08:00

Ydinvoimasta on väännetty kättä Suomessa jo vuosikymmeniä. Keskustelu vain kiihtyy kun hallitus uhkailee tuovansa ydinvoimakeskustelun pöytään jo tänä keväänä. Argumentteja puolesta ja vastaan on heitelty puolin ja toisin. Kuitenkin näyttää siltä, että kansan enemmistö on kallistunut vastustamaan lisäydinvoiman rakentamista. Myös eduskunnassa rivit ovat jakautuneet pahasti kaikissa puolueissa. Paitsi Vihreissä.

Suoraviivaisesti ajattelevien mukaan on helpointa sanoa ydinenergialle kyllä. Heidän mukaansa siten saadaan halvinta sähköä. Teollisuuden tarvitsema tulevaisuuden sähköntarve saadaan hyvin katetuksi. Ydinvoimaloiden turvallisuus on nykytekniikalla turvattua eikä missään ole tapahtunut ydinvoimalan räjähdystä – Tshernobyliä lukuun ottamatta. Loppusijoittamisen riskejä kyetään hallitsemaan laskelmilla, jotka kantavat ensi jääkauden ylittävälle ajalle asti. Suomesta voi tulla myös ydinenergian viejä. Ja ydinjätteen tuoja.

Ydinvoima ei ole tulevaisuuden energiantuotantotapa. Lisäsähköä ei laskelmien mukaan tarvita yhtä ydinvoimallistakaan. Ydinvoiman riskipotentiaali ei ole vähentynyt mihinkään; vakavan säteilyonnettomuuden riski on edelleen olemassa. Loppusijoittamiseen liittyviä riskejä ei voida hallita, koska tulevaisuuden aikajänne on hallitsemattoman pitkä: mikään inhimillinen suunnittelu ei kykene vastaamaan kysymykseen mitä Eurajoen maankuoressa tapahtuu 100 000 - 500 000 vuoden sisällä. Mitään vastuuvakuutuksia nyt ja tulevaisuudessa ei voida ydinvoimalle myöntää, joten lasku lankeaa täysimääräisesti ydinvoimayhtiölle. Ja viime kädessä kuntalaiselle. Ydinvoimalaitosten läheisyydessä on joissakin tutkimuksissa todettu syöpätapausten kasvua, ja siltä varalta laitosten ympärille on luotava ns. suojavyöhyke. Ydinenergiaa käytetään vain sähkön tuotantoon, lämmöntuotantoon ja polttoaineeksi siitä ei ole. Ydinvoima ei ole Suomelle merkittävä työllistäjä: OL3 työmaan 4000 työntekijästä vain kourallinen on suomalaisia.

Ydinvoiman lisärakentaminen vie huomion uusiutuvasta energiasta ja hajautetusta energiantuotannosta: biopolttoaineet, hake, jätteet, tuulivoima, aurinkoenergia. Näiden kehittäminen on alueellista työllistämistä, innovaatiota, energiateknologiaa. Se on monialaista biotaloutta. Ja ennen kaikkea se on avarakatseista, tulevaisuususkoista näkemyksellisyyttä. Ihmiset haluavat elää puhtaassa maailmassa, ja kantaa vastuunsa tulevaisuuden kansalaisille. Vaatii enemmän nähdä vaihtoehtoja kuin pitäytyä vanhassa. Monissa maissa tätä näkemyksellisyyttä on jo toteutettu hyvällä menestyksellä. Muualla kuin Suomessa osataan elää ilman yksisilmäistä ydinvoimahihhulointia.

Lisäydinvoiman valmistelu huolimatonta (SK 10.3.2010)

2010-03-10T07:40:00.000-08:00

Uuden ydinvoimalahankkeen suunnittelu on edennyt visusti poissa julkisuudesta. Fennovoima, yksi rakennusluvan hakijoista, ei ole ilmoittanut mihin ydinjäte loppusijoitetaan. Fennovoima on käynyt Eurajoen kunnan kanssa keskusteluja, jotka eivät Eurajoen mielestä kuitenkaan ole lain tarkoittamia neuvotteluja ydinjätteen loppusijoitusta ratkaistaessa (SK 7.3.2010). Kunta on joutunut tilanteeseen, jossa loppusijoittaminen onkin itsestään selvästi ohjautumassa Eurajoelle, ilman, että asiasta on käyty kunnan veto-oikeutta mahdollistavaa neuvottelua.
Näyttää siltä, että lisäydinvoiman rakentamisella on niin kiire, että kaikkia rakentamiseen liittyviä, kriittisiäkin näkökohtia ei ole riittävästi pohdittu eikä mahdollisten asianosaisten ääntä ole kuultu. Meillä Satakunnassa huolenaiheena on erityisesti ydinjätteen loppusijoittaminen. On turha luulla, että ydinhautoja kaivetaan Suomeen lisää. On todennäköistä, että jos ydinvoimaa päätetään rakentaa lisää, loppusijoittaminen tapahtuu Eurajoen onkaloon. Ja jos kokoomuksen tahto menee läpi, ydinvoimaloita tulee lisää, ei yksi vaan kolme. Ja kaikkien niiden jäte pitäisi sijoittaa Eurajoelle.
Porin Seudun ja Satakunnan vihreät vastustavat ydinvoiman lisärakentamista. Suomessa on jo riittävästi kokemusta ydinrakentamiseen liittyvästä huonosta suunnittelusta ja huolimattomuudesta. Ydinvoima ei ole tulevaisuuden energiaratkaisu. Ydinvoima voidaan realistisesti korvata ympäristöä kunnioittavalla, työllistävällä ja tulevaisuudessakin turvallisella vaihtoehtoisella energiantuotannolla.

Esa Rintala, pj, Porin seudun vihreät ry.

Tapio Meri, pj., Satakunnan vihreät ry.

Syöpä yleistyy ydinvoimaloiden läheisyydessä (Uusi Rauma, 6.3.2010)

2010-03-09T11:59:00.001-08:00

Oheinen otsake pysäytti lukijan valtakunnan päälehden vieraskynäpalstalla lukemaan artikkelin tarkemmin. Sen laatijaksi osoittautui saksalainen lääketieteellisen fysiikan tohtori Inge Schmitz-Feuerhake. Artikkelin ingressissä todetaan: ”Kaikkia Saksan ydinvoimaloita koskenut lasten syöpätutkimus osoitti syöpätapausten lisääntyneen voimaloiden ympäristössä järjestelmällisesti.” Mitään muuta syytä kun ei ole pystytty näyttämään lasten lisääntyvään leukemiaan ydinvoimaloiden läheisyydessä kuin radioaktiiviset päästöt.

STUK (Säteilyturvakeskus) on teettänyt tutkimuksen maamme ydinvoimalapaikkakunnilla leukemian esiintymisestä lapsilla eikä eroa ole havaittu verrattuna keskimääräiseen sairastumiseen muilla paikkakunnilla. Ero Saksan tutkimuksiin saattaa johtua harvemmasta ja vähäisemmästä asutuksesta maassamme ja on siksi aiheuttanut kritiikkiä artikkelin kirjoittajaa kohtaan.

Suomalainen tutkimus toteaakin, että lasten leukemiatapaukset suojavyöhykkeellä maassamme eivät ole todennäköisesti säteilyn aiheuttamia. Tätä siis perustellaan maamme harvalla asutuksella, jolloin selvää vertailua ei voida niihin maihin, joissa ydinvoimaloiden lähellä asuu paljon ihmisiä.

Syöpätapausten ja virallisten säteilyannosten välinen näennäinen ristiriita voi johtua monistakin syistä. Huomattavaa on, että mittaustulokset luontoon karanneista päästöistä mm. jäähdytysvesinä ja piippujen päästöinä saadaan ydinvoimaa tuottavilta laitoksilta. Saasteiden siirtyminen vähitellen elintarvikkeisiin voi kulkea vaikkapa ketjuna ruoho-lehmä-maito-elintarvike ja me. Epäilyä ei tietenkään voi olla siitä, ettei radioaktiivinen säteily olisi Suomessa yhtä vaarallista kuin Saksassakin.

Esa Rintala (vihr.) ja Tapio Meri (vihr.), Pori

Ydinvoima ei ole tulevaisuuden energiaratkaisu (Porin Seudun Vihreiden kannanotto)

2010-02-19T13:12:00.000-08:00

Tulevaisuuden energiantarpeen tyydyttämiseksi ei tarvita lisäydinvoimaa. Sähköntuotannon lisätarve voidaan v. 2020 mennessä kattaa tuulivoiman lisäyksellä, uusiutuvia energialähteitä käyttävillä CHP-voimaloilla (sähkö/lämpövoimalat), nykyisellä vesivoimakapasiteetilla sekä energiatehokkuuden lisäyksillä nykyisissä voimaloissa. Ydinvoiman lisäkapasiteetti menisi väistämättä vientiin, mikä tekisi Suomesta ydinenergian nettoviejän ja uraanin tuojan. Suomesta tulisi aktiivisen ydinjätteen hautausmaa. Kaikki Suomen ydinjäte loppusijoitetaan Eurajoelle.
Ydinvoimala ei voi olla ratkaisu energiakysymyksiin eikä päästövähennysvaatimuksiin.

Ydinvoiman turvallisuutta ei ole taattu. Jo voimalan rakentamisvaiheessa on tapahtunut huolestuttavia laiminlyöntejä, ja rakentamisen aikataulu on pettänyt. OL3 myöhästyy useilla vuosilla, eikä ehdi täyttää Kioton päästövaatimuksia. Loppusijoittamisesta maaperään ei ole kokemusta missään maassa. Kaikkien turvallisuuskysymysten ratkaiseminen aktiivisuuden puolittumisen aikajänne huomioiden on täysin epärealistista.

Painostus ydinvoiman puolesta on vienyt huomion vaihtoehtoisista energiantuotantotavoista. Uusioenergia on otettavissa käyttöön nopeasti, kun taas ydinvoimala on käytössä vasta 15-20 vuoden kuluttua rakentamispäätöksestä. Tuuli-, aurinko- ja biovoima ovat saasteettomia ja ympäristövaikutuksiltaan eri luokkaa kuin ydinvoimala. Lisäksi energiateknologian kehittäminen ja valmistus toisivat Satakuntaan uusia työpaikkoja ja innovaatiota. Vaihtoehtoinen energia on myös imagokysymys. Porista voi tulla vaihtoehtoisen energiantuotannon tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Porin seudun vihreät vastustaa ydinvoimalaitosten lisärakentamista. Suomesta ei saa tehdä Euroopan ydinvoimareservaattia. Porin seudun vihreät kannustaa Poria energiatutkimuksen ja –kehittämisen kansalliseksi kärkialueeksi.

Esa Rintala
puheenjohtaja
Porin Seudun Vihreät ry.
p. 045 318 6928

Eikö maataloustuotannon tarvitse olla eettistä?

2010-02-18T03:27:00.000-08:00

RKP:n varapuheenjohtaja Anna Bertills älähti Anni Sinnemäen ehdotuksesta kieltää turkistarhaus. Bertillsin mukaan turkiseläintarhaus siirtyy vain ulkomaille eikä sitä valvottaisi edes nykyisellä tavalla. Lisäksi tarhauksen lopettaminen veisi 20 000 työpaikkaa ja vähentäisi vientituloja yli 200 miljoonaa euroa.

On selvää, että jokin seuraus turkistarhauksen lopettamisesta väistämättä on. Mutta niin on minkä tahansa tuotannonalan lopettamisessa. Pelottelu eläinten kohtelun huonontumisella on vähän absurdia, kun omakin pesä on vielä puhdistamatta. Työpaikkojen menettäminen on valitettavaa, mutta niin olisi myös epäeettisen tuotannon jatkaminen. Turkistarhauksen epäkohdat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä, eikä niihin ole puututtu hyvistä lupauksista huolimatta. Nytkin Bertills korostaa, että tarhausta pitäisi harjoittaa parhaalla mahdollisella tavalla eikä eläinten huonoa kohtelua voi sallia. On kuitenkin sallittu. Jos kettuja ei voi pitää muualla kuin häkeissä, pitää tuotanto lopettaa kokonaan. Olen pessimisti sen suhteen, että turkiseläinten oloihin tulisi radikaaleja muutoksia. Ihmisten työllistäminen epäeettisellä tuotannolla on joka tapauksessa väärin.

Nyt aktivistien videot pääsevät paikannustietoineen Eviran tarkasteluun. Toivotaan, että epäkohtiin puututaan siellä missä ne epäkohdat ovat eli kullakin turkistarhalla. Yleisellä hymistelyllä asia ei ole muuttunut miksikään, eikä muutu. Tuotantoeläinten kohtelun parantamiseksi tarvitaan myös lainsäädännön tukea sekä valvontaresursseja.

On hyvä, että eettinen tuotanto, oli kyse sitten mistä tuotantoeläimestä tahansa, otetaan viimeistään nyt esille. Miksi sitä ei ole tehty aikaisemmin, on epäselvää. Minkä tahansa yrityksen eettinen vaikutus tulisi tarkistaa suurennuslasilla mikäli haluamme jatkossakin tuotteidemme olevan maailmalla kysyttyjä. Yrityksellä on eettisiä velvoitteita, halusivat tai eivät, ja ne velvoitteet koskevat ympäristöä, työllisyyttä ja työntekijöiden hyvinvointia. Ja tuotantoa.

Miksi hivin ehkäisemiseen ei löydy rahaa?

2010-01-26T12:36:00.000-08:00

(julkaistu HS yleisönosasto 26.1.2010)
Helsingin piikkihuumeiden käyttäjien hiv-epidemia 1990-luvulla pysäytettiin nopeasti järjestöjen, lääkäreiden ja Kansanterveyslaitoksen matalan kynnyksen toimintamallilla.
Nyt elämme toista hiv-epidemiaa. Kasvava määrä tartuntoja ilmenee nyt seksin, erityisesti miesten välisen seksin välityksellä. Asiasta ei kuitenkaan puhuta eivätkä rahoituksesta päättävät korvaansa lotkauta. Ketään ei kiinnosta perustaa toimintaverkostoa, vaan tosiasiallisesti nykyisenkin rahoitus lopetetaan. Lisäksi hiv-asiantuntijuuden kehittämistä THL:ssa heikennetään.
Miksi nyt mielenkiintoa ja rahaa ei löydy? Onko kysymys arvoista? Onko asia liian kiusallinen? Huumetartuntojen estäminen koettiin tärkeäksi, koska kyse oli viime kädessä heteroväestön – enemmistön – suojelemisesta.
Kun Suomeen nyt tehdään uutta hiv-strategiaa, on puhuttava myös rahasta. Ihmettelen miksi hiv-torjunnan rahoitus on käytännössä pelkästään RAY:n varassa. Oikea taho olisi tietenkin STM. Eikö hiv-epidemian pysäyttäminen ole niin tärkeää, että sille pitäisi löytyä vakiintunut rahoituskanava riippumatta siitä, keitä epidemia koskee?
Esa Rintala
lääkäri
Pori

Valtionyhtiöt karsivat kustannuksia – ja asiakkaita

2010-01-15T09:33:00.000-08:00

Rautatieläisten ammattijärjestöt arvostelevat VR:n johtamista. Niiden mukaan yhtiössä on viety muutosohjelmaa läpi niin kiivaasti, että muun muassa talviliikenteen ongelmiin ei ole varauduttu kunnolla eikä ajoissa. Toisaalla IAU on pyytänyt Finnairilta selvitystä siitä, miten lentoyhtiö aikoo huolehtia, että sen käyttämä maapalveluyhtiö RTG Ground Handling noudattaa jatkossa työehtosopimuksia. IAU:n mukaan maapalveluyhtiön kanssa on väännetty kättä työehtojen noudattamisesta useaan kertaan, mutta ongelmat toistuvat. IAU katsoo, että vastuu ja valta asiassa on nimenomaan Finnairilla.

Sekä VR että Finnair – valtionyhtiöitä molemmat siis – ovat onnistuneet sotkemaan liiketoimintansa perusteellisesti. Tänä talvena molempien suoritukset ovat olleet luokattomia. Kansalaiset odottavat asemalaitureilla junia joita ei koskaan tule, istuvat tuntikausia korpeen jämähtäneissä junissa, ja ihmettelevät joka aamu pääseekö junalla töihin vai ei. Tolkuttomia matkalaukkuvuoria kentällä, myöhästyneitä lentoja, jonoja..

Molemmat syyttävät huonoja sääolosuhteita - ellei meillä niin muualla. Ei kovin uskottavaa.. Valtioyhtiöistä vastaava ministeri on joutunut selittämään yhtiöiden toimintaa, monisanaisesti sanomatta mitään. Nyt lentokentälle passitettiin entinen valtakunnansovittelija, joka sai kun saikin aikaan sovinnon. Jossakin on siis mätää – eikä kysymys ole säästä.

Minun mielestäni mätää on poliittisissa päättäjissä. Kaiken takana on valtion yltiöpäinen halu leikata kustannuksia, tehdä homma mahdollisimman halvalla. Valtionyhtiöille on annettu ohjeeksi viedä läpi muutosohjelmat ja vauhdilla. Sen jälkeen on päätetty pysyä poissa yhtiöiden operatiivisista päätöksien tieltä.

Seurauksena yhtiöt kiinnostuvat vain väen irtisanomisesta ja ulkoistamisesta ja muu toiminta jääkin sitten vähemmälle. Henkilöstöstä ollaan kiinnostuneita vain jos se vähenee. Työehdoista ei välitetä vähääkään. Eikä kyllä työmotivaatiostakaan. Ulkoistaminen on tehty juuri niin kuin sitä ei saisi tehdä: kiireellä ja henkilöstöä kuulematta.

Valtionomistaja katsoo vierestä kun yhtiöiden operatiivinen johto sössii homman. Ja kansalaiset kiittävät asemalaitureilla ja matkalaukkuhihnoilla.

Kommentti Hazardista

2010-01-14T13:21:00.000-08:00

Muuten olen sitä mieltä että…
Kaarina Hazardin kolumni edesmenneestä Tony Halmesta Iltalehdessä oli mauton. Kirjoitus oli ...anteeksi sanankäyttöni.. silkkaa vittuilua. En ole koskaan nähnyt laajalevikkisissä lehdissä moista kielenkäyttöä, en edes julkisuuden henkilöstä. Taso vastasi lähinnä keskustelupalstojen keskiyön tasoa. Ammattitaidoton esitys.
Vaikka en Halmetta ja varsinkaan hänen edustamaansa aatemaailmaa ollenkaan sympatiseeraa, minusta on kohtuutonta kirjoittaa tuollaista tekstiä vainajasta, joka oli yhtäkaikki kansanedustaja, ja kunnon äänimäärällä vielä.
Lienee ollut hallitsemattomassa vihanpuuskassa tehty kolumni. Enpä taida viitsiä Iltalehteä tämän jälkeen lueskella...

Mitä jos palattaisiin terveyskeskukseen?

2010-01-14T08:10:00.000-08:00

Arkkiatri piti terveydenhuollon henkilöstön piirissä ilmenneiden väärinkäytösten syynä terveydenhuollon pirstaloitumista ja yhteisöllisyyden puutetta. Olen osaksi samaa mieltä. Mitään yhtä selitystä kirjavalle joukolle väärinkäytöksiä ei varmaankaan voida löytää. On kuitenkin selvää, että valelääkärinä työskentelemisen onnistuminen on melkoinen järjestelmän moka.

Minusta tärkein syy kuitenkin on julkisen terveydenhuollon johtamisen kriisi. En tarkoita kenttätason käytännön johtoa vaan poliittisen tason johtamista. Suomalainen terveydenhuolto on elänyt viimeiset kymmenen vuotta organisatorisessa pöllytyksessä. Kun on epätoivoisesti etsitty keinoja kustannusten hillitsemiseksi, on jouduttu mylläämään terveydenhuoltoa alkaen lainsäädännöstä ja päätyen erilaisten terveys- ja sairauspiirien muokkaamiseen erilaisiksi vuorovuosina. Lukuisten seminaarien ja konsulttitöiden jälkeenkään ei kunnolla hahmoteta mikä on pihvi. Lopuksi koko homma annetaan vuokralääkärifirmojen haltuun.

Kansalaiset tarvitsevat yksinkertaisen ja toimivan perusterveydenhuollon, jossa lääkäriin pääsee ajoissa, ja jossa tehdään perustutkimuksia ja hoidetaan perusasioita. Olkoon tämän järjestelmän nimi sitten terveyskeskus tai mikä tahansa. Tämä on kunnan perustehtävä. Jäähallit, hiihtoputket ja sinfoniaorkesterit pitää voida uskaltaa jättää priorisoinnin häntäpäähän.

On hullun hommaa, että tämän priorisoinnin sijasta perusterveydenhuolto sysätään erilaisten firmojen ja konsulttien syliin. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Jo nyt on nähty, että mitä useampi toimija perusterveydenhuollossa häärää, sitä suurempi sotku. Kukaan ei tiedä kenelle asia kuuluu eikä kukaan sen puoleen välitäkään. Ei tiedetä kuka on töissä vai onko kukaan, tuleeko päivystämään kandi vai onko se lääkäri ollenkaan.

On kuviteltu, että liike-elämän toimintamallit ratkaisevat terveydenhuollon talouskriisin. Se on harhaluulo. Terveydenhuollon päättäjät tarvitsevat kyllä parempaa taloudenpidon ymmärtämystä, mutta se ei tarkoita, että koko homma pitää antaa markkinatalouden riepoteltavaksi.

Jos nyt keskityttäisiin vahvistamaan tätä kunnan perustehtävää ja rekrytoimaan sinne kunnon terveyskeskuslääkäreitä. Pysyttäisiin välillä pois otsikoista.

Yhteiskunta on suljettu lumisateen johdosta

2010-01-11T14:31:00.000-08:00

Jo vanhoista akuankoista opimme että Amerikassa koulut sulkevat ovensa lumen yllättäessä. Tämä lienee käytäntö aina kun kulkuolosuhteet vaikeutuvat maissa joissa ei tunneta talvirenkaita tai edes omisteta lumikolaa. Tänä talvena eri maissa on jouduttu samantapaisiin tilanteisiin jo useasti. Joissakin maissa on voitu turvautua rajoittamaan ihmisten liikkumista ja esim. Saksassa on kehotettu varaamaan elintarvikkeita.

Suomessa talvi on ollut ankara ja runsasluminen, toisin kuin muutamana edeltävänä vuotena. Mutta yksi asia Suomessa ei muutu vaikka säät muuttuvat: junaliikenne on aina vaikeuksissa. Muissa maissa on varmaankin perusteltua rajoittaa ihmisten liikkumista, jos lunta on paljon. Mutta Suomessa se johtaisi mahdottomaan tilanteeseen: Suomessa pitäisi työmatkailu junalla keskeyttää talven takia aina joulu-helmikuuksi. Ihmiset voisivat jättää junat ja siirtyä bussikuljetuksiin, jotka toimivat takuuvarmasti säällä kuin säällä. VR voisi talvitauon aikana huoltaa junat ja vaunut ja kunnostaa kiskot. Ja ryhtyä taas liikennöimään kun säät sallivat.

No vitsit sikseen. VR on ryhtynyt – aiheesta – tiedottamaan ongelmistaan avoimemmin. VR myöntää nyt, että asiakaspalaute on ollut äkäistä ja liikenneministerikin on ollut huolestunut tilanteesta. Palavereita on pidetty päivittäin, ja pääjohtaja on astunut haastateltavaksi uutislähetyksissä päivittäin. En muista tällaista tapahtuneen koskaan aikaisemmin. Positiivinen signaali siis. Juuri tiedottaminen ja asiakassuhteiden hoito on ensimmäinen askel tällaisen megaluokan yleisöpalveluyhtiön kriisistrategiassa.

Seuraavaksi odottaisi, että mainittu organisaatio valmistautuisi poikkeustilanteita varten erityisellä huolella. Niinhän kaikissa krittisiä palveluita tuottavissa organisaatioissa tehdään. Ääriesimerkkinä sairaalat, joissa valmistaudutaan epätodennäköisiin mutta mahdollisiin kriisitilanteisiin huolellisesti valmiussuunnitelmalla ja –harjoituksilla. Raideliikennekään ei yksinkertaisesti voi missään oloissa halvaantua.

Vai onko valtion tuottavuusohjelma nakertanut tämänkin suomalaisen infrastruktuurin piloille. Valtio-omisteisten yhtiöiden kurinpito on ollut viime aikoina huonoa muutenkin, ja vaikutelmaksi jää, että näistä valtion varoja nielevistä remnanteista haluttaisiin jo lopulta päästä eroon ja vapauttaa toimiala kilpailulle. Niin varmaan pitääkin, mutta ei tällä tavalla. Ei tällä tavalla! Kansalaiset asemalaitureilla eivät ymmärrä tällaista politiikkaa.

Vaarallista kansaa

2010-01-02T09:36:00.000-08:00

Suomi on kulkenut viime vuosina tragediasta toiseen. Juuri kun oli jotenkuten toivuttu koulusurmista, tapahtui taas joukkosurma ostoskeskuksessa.

Suomi on tutkitusti väkivaltaisimpia maita Euroopassa. Olemme myös alkoholin kulutuksessa ja itsemurhien määrässä Euroopan johtava maa. Mutta kahdella muulla mittarilla mitattuna – onnellisuus ja peruskoulutustaso – Suomi on myös Euroopan kärkeä, positiivisessa mielessä.
Jos noihin mittauksiin on yhtään luottaminen, olemme onnellisimpia kansoja maailmassa, hyvät perustiedot omaavia, mutta samalla väkivaltaisimpia. Tapa ratkaista ongelmia on väkivaltainen. Alkoholin käyttötavat yhdistettynä väkivaltaiseen käyttäytymismalliin tekevät suomalaisesta tosiasiallisesti vaarallisen kansan. Tutkimukset siis paljastavat, että suomalaisen yhteiskunnan turvastruktuuri ei sittenkään riitä estämään väkivaltaisuuden ilmentymiä. Ja ne juuri ovat kaikkein traagisimpia.

Käsiaseiden saatavuuteen olisi juuri tällaisessa maassa kiinnitettävä erityistä huomiota. On viranomaisten lepsuilua, että asiaan ei ole haluttu puuttua aikaisempina vuosina. Suomalaisilla on laittomia ja laillisia aseita kaapit ja seinät väärällään, eikä ole mies eikä mikään joka ei yhtä asetta omista. Siksi tuntuu merkilliseltä, että aseiden saantiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota takavuosien joukkosurmien yhteydessä. Käsiaseiden totaalikieltäminen ja aseluvan saajien tehokkaampi rekisteröinti ja seuranta olisivat kiireellisimpiä, konkreettisia tekoja. Laittomien aseiden saanti tulee tehdä entistä vaikeammaksi. Tietojen vaihto aselupien myöntäjien ja mielenterveysviranomaisten välillä on tehtävä joustavammaksi.

Mielenterveysongelmat eivät näy onnellisuus- tai koulutustutkimuksissa. Suomalainen mielenterveyden hoito on jätetty heitteille; tutkimusten mukaan masennusta sairastavista liian harva saa siihen tehokasta hoitoa. Terveydenhuollon rakenteelliset uudistukset ovat liiaksi keskittyneet kulujen vähentämiseen, itse hoidon tehokkuuteen tai vaikuttavuuteen ei ole kyetty vaikuttamaan mitenkään.

Ei meidän tarvitse syyttää albaaneja eikä muutakaan maahanmuuttajaväestöä, omissa ongelmissamme on aivan riittävästi paranneltavaa.

Ihminen on eläimille sika

2009-12-19T08:36:00.000-08:00

Raportit suomalaisten sikaloiden olosuhteista olivat järkyttäviä. Tarvittiin eläinaktivistien ryhmä, joka kävi dokumentoimassa rikkeet ennen kuin asiaan puututtiin. Kukaan ei olisi edes uskonut ellei olisi omin silmin nähnyt! Ministeri Anttila hätyytti heti Eviran tutkimaan asian ja katso: asiassa oli perää. Seuraava reaktio ministeriltä oli pyytää lisää rahaa epäkohtien korjaamiseen. Kävi ilmi, että mm. eläinlääkäreillä ei ole velvollisuuksia kontrolloida sikaloiden olosuhteita.

Minusta tässä kohussa syntyi enemmän kysymyksiä kuin annettiin vastauksia:
1. Elleivät aktivistit olisi käyneet kuvaamassa sikaloita, kukaan ei tänä päivänäkään tietäisi asiasta. Kuinka paljon vielä on julmaa tuotantoeläinten kohtelua, josta ei tiedetä? Navetat, kanalat, sikalat..
2. Tämä on esimerkki vaikuttavasta ja positiivisesta kansalaisaktiivisuudesta. Ottamatta enempää kantaa siihen kuinka oikeutettua on tunkeutua luvatta kuvaamaan tuotantolaitoksiin, totean vain, että tällä toiminnalla saatiin aikaan enemmän kuin minkään määrän minkkien vapauttamisella luontoon. Aktivismi, joskus lain rajoja hätyytteleväkin, voi muuttaa asioita. Mutta olisiko asioita voitu muuttaa muulla tavalla? Miksi normaali kontrolli ei riitä? Missä kohdassa kontrolli pettää? Onko tuotantoeläinten kohtelusta annettuja säädöksiä kiristettävä lailla, jossa määrätään sanktioita? Minun mielestäni on.
3. Onko tuotantoeläinten hyvä kohtelu tuottajalle vain rasite? Mihin tarkoitukseen ministeri haluaa lisää rahaa; eläinten kasvatusolosuhteiden saattamiseksi edes jossain määrin eettisesti hyväksyttävälle tasolle? Eikö hyvä kohtelu olekaan itsestäänselvyys?

Henkilökohtaisesti laitoin sianlihan boikottiin, ja odotan, että tuottajat ryhtyvät toimiin kaikkien tuotantoeläinten olosuhteiden parantamiseksi heti.

Hyvä historian oppitunti

2009-12-05T09:31:00.000-08:00

Tämän päivän Helsingin Sanomien kirjoituksessa puitiin Pohjantähti-elokuvaa. Presidentti Halosen mukaan ”Jos joku katsoo suomalaisuutta ulkoapäin, häntä varmasti ihmetyttää kehittyneen yhteiskunnan ja patoutuneen aggression yhdistelmä. On paljon kielteisiä tunteita, joita ei saa näyttää - ja sitten ne tulvivat yli. Todella vaarallinen tilanne voi syntyä silloin kun ihmisten loukatut tunteet yhdistyvät yhteiskunnan nopeisiin rakennemuutoksiin. Ei pidä kuvitella, että esimerkiksi tilattoman väestön ongelma olisi vain historiaa. Samanlaisia tilanteita syntyy koko ajan uusia, ja koko ajan niitä pitää ratkoa.”

Näin juuri. Olemme tottuneet rauhallisiin oloihin ja siksi nuo vuosikymmenien takaiset tapahtumat vaikuttavat niin kaukaisilta ja ne unohdetaan helposti. Kuitenkin suomalaiset ovat kenties muuttuneet vain vähän jos ollenkaan noista ajoista, vaikka ulkoisesti asiat ovat muuttuneet paljonkin. Yhteiskunta on vakaampi monesta syystä ja ehkä eniten siksi, että tuohon aikaan liittynyttä räikeää epätasa-arvoisuutta on saatu korjatuksi. Lisäksi itsenäisen Suomen synnytystuskat olivat suuret ja aatteellinen palo puolin ja toisin vielä suurempaa.

On kuitenkin harhaa kuvitella, että kaikki on nyt hyvin. Yhteiskunnassa voi tapahtua samantyyppisiä muutoksia kuin vuosisadan alkukymmenillä, vaikka emme tunnista niitä. Yhteiskunta on muuttumassa rajusti 1900-luvun lopun konsensuksesta kohti eriarvoisuutta. Monet turvaverkot on purettu tai niitä halutaan purkaa. Työelämän vaatimukset kovenevat. Globalisoituva maailma lisää epävarmuutta työpaikoista. Ihmisten huolenpito toisistaan vähenee, solidaarisuus heikkenee.

Kun yhteiskunnan rakennemuutokset jatkuvat, pitää mukana olla koko ajan mennen historian muisti. Suomalaiset ovat osanneet kaikki ne kaameudet, joista nyt syytetään yhtä ja toista valtiota. Meidän pitää huolehtia siitä että laillisuus ja toisista huolehtiminen, heikoimmista eritoten, säilyy. Historiasta pitää oppia.

Oppenheimer ja ydinvoimausko

2009-11-24T11:11:00.000-08:00

Meillä Suomessa - ja muuallakin maailmassa – eletään vielä post-oppenheimeriläistä aikaa, jolle tyypillistä on ydinfysiikan kaikkivoipaisuuteen uskominen. Kun keksittiin, että ydinreaktiolla saadaan valtava määrä energiaa – jota siis voidaan käyttää sekä rauhanomaiseen että ei-rauhanomaiseen tarkoitukseen - ei luonnollisesti ollut mitään rajaa soveltaa sitä energiantuotantoon. On eletty siinä uskossa, että hallitulla ydinreaktiolla saadaan aikaan sähköä halvalla ja nopeasti ja vielä ympäristöystävällisesti. Mikään näistä argumenteista ei nyttemmin pidä enää paikkansa.

On hämmästyttävää, että ydinuskovien joukko pitää luonnollisena, että rakennetaan lisää ydinreaktiota käyttäviä laitoksia pitkin Suomea ja samalla hallitaan kaikki maailman riskit, joita tähän laitokseen sisältyy. Ollaan valmiita louhimaan uraania ympäri maapalloa ja tuomaan sitä Suomeen, rakentamaan monen metrin paksuisia turvaseiniä laitosten ympärille, kilometrikaupalla tunnelia syvälle kallioon, hautaamaan korkea-aktiivinen jäteuraani moninkertaisesti varmistettuna metallikapseleihin maan alle sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Ja tekemään laskelmia tulevien jääkausien varalle! Ja vain siksi, että saataisiin lisää sähköä. Eikä se vielä riitä; ydinvoimaloita olisi saatava niin paljon, että Suomi olisi lopulta ydinsähkön nettoviejä.

Jotakin merkillistä tässä ydinvoimauskovaisuudessa on. Asioita kriittisesti tarkastelevat henkilöt osaavat pitää tätä vähäjärkisten touhuna, mutta ydinvoimauskoville se ei sitä ole. Heille sen sijaan tuulivoimalapuistot edustavat tulevaisuuden tekniikan painajaisnäkymää.

No, meitä voi olla moneksi. Mutta meidän päätöksemme nyt ovat tulevien sukupolvien taakka.

Muiden kuolema ei kuulu minulle

2009-10-29T13:25:00.000-07:00

Helposti tulee mieleen, että jokaisella on vastuu omista päätöksistään, mitä tulee esim sairastumisriskin ottamiseen. Ja nykyään influenssaa vastaan suojautumisessa. Länsimainen individualismi on toki antanut eväitä tällaiseen ajatteluun, ja oikein onkin, että meillä ei ole autoritääristä järjestelmää, jossa yhteiskuntaa hallitaan pakkotoimin.

Tartuntataudeissa tunnetaan toki myös pakkokeino. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden kohdistaa pakkotoimia – henkilön vastustuksesta riippumatta – esim jos hän kantaa yleisvaarallista tarttuvaa tautia jollainen on esim. tuberkuloosi. Ja kesällä myös H1N1-influenssa kuului tähän kategoriaan, ei tosin enää.

Vapaaehtoisuus on tärkeä länsimaisen yhteiskunnan arvo. Ja sillä linjalla on usein saavutettu pakkotoimiin verrattuna parempia tuloksia esim. tartuntatautien torjunnassa ja kontaktien jäljityksessä, ainakin mitä tulee esim. hiv-infektioon. Mutta…

Rokotusinfon puitteissa levitetään väärää tietoa rokotteen vaarallisuudesta. Puolueettomasti ja huolellisesti tutkittua tietoa ei ole lähteinä käytetty. Väärän tiedon levittäjät eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia. Heidän motiivejaan täytyy vain arvailla, minulle se ei ole selvinnyt. Mutta jos maailman arvovaltaiset instituutiot antavat suosituksia, ei ole todennäköistä, että niissä kaikissa on kysymys lääketeollisuuden salaliitosta ja tahallisesta tulosten vääristelystä ja pimittämisestä. Jokainen lääketieteen tutkimuksen ammattilainen kykenee nopeasti erottamaan hyvät tutkimukset huonoista ja tekemään johtopäätöksiä suositusten pohjalla olevien tutkimusten luotettavuudesta. Väärän tiedon jakajilla näkemys sen sijaan on subjektiivinen, värittynyt omalla asenteellisuudella ja emootiolla. Se on hutera alusta suositella mitään. Ja erityisen huteraksi tukipuuksi se osoittautuu heille itselleen, jos ja kun Rokotusinfon juridista vastuuta ryhdytään miettimään. En haluaisi olla heidän housuissaan kun rokotuksesta kieltäytynyt saa vakavan influenssan ja kuolee siihen.

Työsuojelulaki lähtee siitä, että työnantajan antamaa suojausta työperäistä riskiä vastaan on käytettävä. Lisäksi terveydenhuollon henkilökunta ei saa saattaa vaaraan hoitamiaan potilaita tartuttamalla heihin potentiaalisesti tappavan taudin. Näiden syiden pitäisi riittää siihen, että terveydenhuollon henkilöstö lopettaa turhan löpinän ja muodostaa jonon rokotusasemalle mitä pikimmin.

Sitten on erikseen nämä ihmiset, kuten A-studion tämän iltaisessa lähetyksessä, jotka eivät vain ymmärrä. Minulla on kyllä se käsitys, että jotkut ihmiset eivät tule koskaan ymmärtämään. Se on luonnon laki, ja koska jokainen saa valita itse ja vastata itsestään, olkoon niin. Mutta kun hän ei voi vapautua vastuusta muita ihmisiä, perheenjäseniä, työtovereita ja ennen kaikkea syntymätöntä lastaan kohtaan, ei päätös koske pelkästään häntä itseään. Minusta tämä on niin painava argumentti, että rokotuksesta kieltäytynyt pitää saattaa siitä keinolla tai toisella vastuuseen.

Lapseni hukkui!

2009-10-28T10:54:00.000-07:00

Telkusta tuli uutiskuvaa hiekkarannalta, jossa äiti itki hysteerisenä ihmisjoukon ympäröimänä. Hänen pieni lapsensa oli kadonnut. Ihmiset etsivät rannalta ja merestä, mutta tyttöä ei löytynyt. Lopulta äiti lyysähti itkien hiekalle, hänen lapsensa oli hukkunut.

Seuraavaksi kuvaan välähtää teksti: ”We love to entertain you”! Ja seuraavaksi mainoksia.

Kysymys oli siis televisio-ohjelmasta Suomessa, juuri tänään. Eikä se ollut mitään pilaa. Olin järkyttynyt. Ja samalla tulikin ehkä varmistus vakaumukselleni, että TV on enimmäkseen silkkaa...sitä. Ja tuli varmistus sille käytännölleni, että antaa sen toosan olla kiinni.

Mietin, että viihteelliset ”dokumentit” järkyttävistä asioista eivät todennäköisesti kehitä ja vahvista ihmisten psyykettä mitenkään positiivisessa mielessä. Katsottuaan iltakaupalla kuolemaa, kuolleita ihmisiä, ihmisten surua ja järkytystä, sairauksia ja onnettomuutta, ihmisten täytyy olla joko rautahermoisia ja tunteettomia pölvästejä tai tulossa sellaisiksi. Itse haluan säilyttää herkkyyden kohdata elämässä asioita autenttisesti, ja välttyä joka ilta olohuoneeni täyttävältä surulta ja kauhulta. Ehkä siksi reagoin voimakkaasti ihmisten hädän viihteellistämiselle. En ymmärrä miten se voi olla mitenkään viihdyttävää.

Mutta en kenties ymmärrä sitten suuren kansanjoukon ajatuksenjuoksua. Mainosrahoitteiset kanavathan elävät tällä moskalla. Joku niitä siis tarvitsee, elleivät muut niin mainostajat. Olisi hyvä ajatus, että boikotoitaisiin näiden shokkiohjelmien mainostajien tuotteita. Itse lähden boikottiin mukaan oitis!

Sitä suuremmalla syyllä kannatan myös mainoksista riippumatonta mediaa. Jokaiselle asuntokunnalle kalahtava määräsuuruinen mediamaksu ei ole oikein. Sen sijaan rahoitus valtion budjetista olisi kannatettavaa ja minusta oikeudenmukainen ja terve ratkaisu.

Energia ja maailmanpolitiikan raadollisuus

2009-10-13T11:45:00.000-07:00

On pakko joskus – ja useinkin - ihmetellä, mikä motiivi on saanut ihmisen aikanaan kehittämään niin mielettömän idean kuin ydinkäyttöisen voimalan. Lienee tapahtunut ydinfysiikan uusien löytöjen huumassa, ja ennen kaikkea – mitä ei saa unohtaa – myös halusta panostaa ydinpelotteeseen. Ydinaseen käyttö ja sillä uhkaaminen ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan jo toisen maailmansodan ajoista asti. Uraanirikastamot on luotu ensisijaisesti ydinaseita varten, on sinisilmäistä väittää toista. Muuten ei voi käsittää sitä intoa, jolla ydinasevalloiksi pyrkineet ja päässeet rakensivat ydinvoimaloita takavuosina, ja miksi jotkut valtiot eivät saa edes haaveilla rikastamoista tai ne pommitetaan maan tasalle jo alkutekijöissään. Toisinaan tulee ajatelleeksi voidaanko ydinvoimaloita pitää eräänlaisena "peitetarinana" tälle militaristiselle käyttötarkoitukselle. Mikään ihme se ei olisi.

Ydinvoimaloiden polttoaineen louhinta, rikastus, tuonti, varastointi ja käyttö on riskialtista, eikä kestäisi oikeasti mitään kriittistä tarkastelua, ei kansantaloudellista eikä ekologista, mikäli se keksittäisiin nyt. Tuhlailua on myös sen hyödyntäminen: polttoaineeksi reaktoriin ladatusta uraanista tulee hyödynnetyksi vain noin 1 prosentti ja loppu menee jätteeksi.

Tätäkin taustaa vasten tuntuu nurinkuriselta ja jotenkin niin 50-lukulaiselta ajatella massiivisia ydinvoimalahankkeita. En voi mitenkään ymmärtää miksi ei jo aikaa päiviä ole keksitty tehokkaasti hyödyntää tuulta ja aurinkoa, onhan esim. öljyn loppuminen kummitellut ihmisten mielissä jo 70-luvulta lähtien. Vaihtoehtoisia energiamuotoja olisi ollut aikaa kehitellä vuosikymmeniä kovalla vauhdilla. Tuuli ja aurinko ovat ihmiskunnalle tuttuja jo arkaaisista ajoista, ja niiden valjastaminen hyötykäyttöön ei ole todellakaan mikään ydinpommiin verrattava insinööritaidon mestarinäyte. Kysymyksessä taitaa sittenkin olla politiikka.

Energia on politiikkaa. Ydinvoimaitsepäisyyden takana on tietenkin lobbausta. Uusiutumattomista öljyvarannoista on käyty taisteluja maailmanpolitiikassa, viittä vaille maailmansodan verran. Aurinko- ja tuulivoima ovat säästyneet näiltä intohimoilta. Niillä ei ole poliittisten intressien painolastia. Onneksi ja epäonneksi, epäonneksi siksi, että jos isot valtiot haluaisivat, myllyt pyörisivät jo täyttä vauhtia ja takaisivat huomattavan osan valtioiden energiansaannista. Saharan aurinkokerääjähankkeet etenevät hitaasti, koska keskeiset valtiot ovat keskittyneet vain uusiutumattoman ja ydinenergian saannin turvaamiseen.

Suomi haluaa tuoda uraania ja haudata sen sitten maaperäänsä!

2009-10-08T11:26:00.000-07:00

Jyrki Katainen ehdottaa ydinvoimalan lisärakentamista korvaamaan supistuvaa sähköntuotantoa Venäjältä. Sanna Perkiö lisää bensaa liekkeihin mainitsemalla että ”ei se sähkö niin huono vientituotekaan ole. Ydinvoimalalupia voidaan myöntää varastoonkin” (Perkiö on tekniikan tohtori ja kokoomuksen ilmastoasiantuntija). Nämä kannat tuntuvat kummalliselta irtiotolta hallituksen linjaamasta energiapolitiikasta.

Nyt rakenteilla oleva OL3 riittää korvaamaan tuontisähkön ellei enemmänkin. Sähkön kulutuksen kasvu on jo pysähtynyt, ja tasaantuminen 90 TWh:iin tapahtui jo ennen talouden taantumista. Metsäteollisuuden tarpeisiin lisäydinvoimaa ei tarvitse rakentaa, sen sähkönkulutus laskee selvästi v. 2020 mennessä. Suomi on käytännössä ollut sähkön suhteen lähes omavarainen jo jonkin aikaa, tuonnin todellinen tarve on ollut marginaalista.

Ilmasto- ja energiastrategiassa mainittu sähkön kulutuksen kasvu käytännössä kyllä edellyttää, että kulutus kasvaa räjähdysmäisesti v. 2020 mennessä, mikä on epätodennäköistä. Mutta vaikka niin kävisikin, sähköntuotannon kasvu voidaan v. 2020 mennessä kattaa tuulivoiman lisäyksellä, CHP-voimaloilla (sähkö+lämpövoimalat), joissa käytetään uusiutuvia energianlähteitä, nykyisellä vesivoimakapasiteetilla sekä energiatehokkuuden lisäyksillä. Tuulisähkön tuotantoa voidaan nostaa itse asiassa reilusti. Mihin ydinvoimaa sitten vielä tarvitaan?

Ydinvoima on hyvin moniongelmainen vyyhti. Niin ongelmallinen, että sitä varten on pitänyt säätää erillinen ydinenergialaki. Jos ydinsähkön tuotantokapasiteettia lisätään, lähes kaikki menisi vientiin, mikä on Suomen kannalta samaa kuin alkaisimme tuoda ydinjätettä. Tämä siis tarkoittaisi, että meiltä sähköä ostavat maat hyötyvät, kun me kannamme ydinjätteistä aiheutuvan riskin. Mikään muu maa ei olisi niin hullu. Tätä varmaankin myös halutaan: ei liene sattumaa, että juuri Suomea pidetään parhaana ydinjätemaana, olemmehan mainostaneet kautta aikojen Suomen kallioperän ikiaikaisuutta ja stabiiliutta. Sitä saa mitä tilaa.

Ydinjäte puolittuu hitaasti, jätteiden säilytysaika on satoja tuhansia vuosia. Tämä on juridisestikin hyvin ongelmallista, koska minkään valtion puhumattakaan ydinvoimayhtiön ikä tai juridiset velvoitteet eivät liene niin pitkiä. Ainakaan sellaista paperia kukaan ei suostu allekirjoittamaan. Mikäli jätteistä syntyy ongelmia, ei ydinvoimarahastojen kantokyky riitä seurauksien hoitamiseen. Valmistautuminen näin vakavan ympäristökatastrofiin noin pitkän ajan päähän on inhimillisesti ajatellen mahdotonta. Siitä huolimatta urheat insinöörit ovat laskeneet, että tynnyrit kestävät tulevan jääkauden routasyvyydenkin. Tosin nämä laskelmat ovat sittemmin osoittautuneet harhaisiksi. En ymmärrä minkälaisia laskelmia asiasta voidaan ylipäätään tehdä. Ja ensimmäisenä maailmassa. Ei hyvältä näytä!

Ydinvoimaan sitoutuminen sitoo myös uraanin tuontiin. Suomessa ei ole uraanin omaa tuotantoa (vaikka siihen kaivosyhtiöt kilvan tähtäävätkin). Suomi olisi siis sitoutumassa tuomaan uraania, lähinnä Venäjän uraanirikastamoista. Tätä harva edes tietää. Lisäksi uraanin louhiminen ei ole ympäristöneutraalia toimintaa, vaan se altistaa louhoksen ja sen ympäristön merkittävälle ja jatkuvalle maaperäsäteilylle. Lisäksi rikastetulle uraanille on aina muutakin kysyntää kuin energian tuotanto.

Ei kyllä hyvältä näytä. Ehdotan, että luovutaan tuosta ydinvoimahömpötyksestä ja ryhdytään nyt kehittämään jotakin järkevämpää tekemistä. Esimerkiksi työllistämään ihmisiä tuulivoimalarakentamisella.

Uudet vaalit!

2009-09-22T12:46:00.000-07:00

Vaalirahasotku sen kuin jatkuu. Uusia löyhähdyksiä ilmaantuu jatkuvasti tunkiota kaivellessa. Ei ihme, että yhden ja toisen usko nykyiseen politiikan tekoon ja politikkoihin horjuu. Kuten Satu Hassi blogissaan elokuussa sanoi, ei ollut yllätys, kun paljastui, että ay-liikkeen rahaa on kanavoitu vasemmistopuolueiden vaalikampanjoihin, eikä se, että TT-säätiöstä eli tosiasiassa Elinkeinoelämän keskusliitosta on rahoitettu Kokoomuksen ja Keskustan vaalikampanjoita, tai suomenruotsalaisista säätiöistä RKP:ta.

RAY on ohjannut rahaa ei suinkaan yleishyödylliseen sote-työhön vaan keskustalaisten ehdokkaiden tukemiseen. Yksi ja toinen poliitikko on narautettu kytköksistä Nova Groupiin ja KMS:aan, eikä mistään pienistä summista ole ollut kysymys. Vastikkeellisuudesta voidaan olla eri mieltä, mutta ei siitä, että summat ovat olleet aivan kohtuuttomia ollakseen viatonta vaalitukea. Syntymäpäivien järjestämistä voi olla tai ei ole vieraslistan läpi käyminen etukäteen, riippuu keneltä asiaa kysytään (minusta se on syntymäpäivien järjestämistä mutta mistäpä minä tiedän..). Lentolipun ostaminen voi olla pieni juttu, mutta ei enää jos lipun maksaja on oman luottokortin sijasta yhtiö jolla voi olla sinun suhteesi vastikkeellisia tavoitteita.

Mutta kaiken huippu on tieto tai huhu, että kokoomus kävi rahoittajiensa kanssa etukäteen läpi ehdokaslistaansa. Yleensä niin tehdään vain puolueen oman väen kesken. Jos tieto osoittautuu oikeaksi, voidaan kyllä kysyä miten pitkälle rahoittajat ovat päässeet vaikuttamaan ko. puolueen vaaliasetteluun ja ehkä lopulta vaalitulokseen.

Tästä nimenomaisesta puolueesta puheen ollen, en koskaan lakannut ihmettelemästä mistä ihmeestä näin megalomaaniseen mainoskampanjaan tulee rahaa! Lehdessä valtavia kokosivun mainoksia, isoja ulkomainoksia, tv-mainoksia, hienoja mainoslakanoita kävelykadulla, tempauksia hevosajeluineen päivineen ym., tolkuttomasti. Nyt sekin sitten selvisi. Jos massiivinen mainoskampanjointi todennäköisesti selitti osaltaan kokoomuksen vaalivoittoa, voidaan kyllä aiheesta kysyä vaikuttiko vaalirahoitus kokoomuksen voittoon vai oliko siihen voittoon oikeasti yhteiskunnallisia syitä? Minusta on suorastaan järkyttävää, että nyt oikeutetusti voidaan kysyä kuka tätä maata kulissien takana pyörittää. Kun uusia paljastuksia ilmaantuu joka päivä, ei voi lakata ihmettelemästä sitä, kuka tietää näistä ja miksi niistä haluttiin vaieta? Ja mitä ei vielä ole kerrottu?

Joissakin maissa päätöksentekijöiden ratkaisuihin vaikuttamaan pyrkimistä rahalla kutsutaan korruptioksi. Ja joissakin maissa ministerit eroavat korruptioepäilyjen synnyttyä.

Satu Hassi esitti blogissaan ennenaikaisten vaalien järjestämistä. Samaa on alettu vaatia jo muiltakin tahoilta. En voisi olla enempää samaa mieltä tässä asiasta!

Mitä ihmettä me teemme Afganistanissa?

2009-09-17T11:52:00.000-07:00

Puolustusvoimain entisen komentajan Gustav Hägglundin mielestä Suomen joukot eivät kuulu Afganistaniin. Aamulehden haastattelema Hägglund sanoo, ettei Suomen tulisi osallistua "tarpeettomaan sotimiseen". -Mitä se meille kuuluu, onko siellä Taleban johdossa vai ei", Hägglund sanoo. Hägglundin mukaan Suomesta on tullut sisällissodan osapuoli eivätkä poliitikot ole huomanneet tätä. Hän jatkaa, etteivät suomalaiset sovi taisteluihin, joissa pitää hyökätä ja tappaa ihmisiä.

Olin huojentunut siitä, että korkea-arvoinen ja kokenut sotilas otti kantaa asiaan, joka on askarruttanut minua jo pitkään. En ole millään logiikalla löytänyt hyvää syytä, miksi suomalaisia sotilaita pitää tapattaa Lähi-Idässä. Mitä me ylipäätään teemme siellä?

Mielestäni Suomen tulisi myötävaikuttaa siihen, että demokraattiset yhteiskuntajärjestelmät yleistyisivät kaikkialla maailmassa. Suomen tulisi olla omassa toiminnassa esimerkki siitä, että yhteiskuntaa voidaan järjestää niin, että etniset ristiriidat eivät pääse kärjistymään väkivallaksi, että yhteiskuntarauha voidaan säilyttää huolimatta erimielisyyksistä, että hallitseva koneisto on läpinäkyvää, korruptoimatonta ja valittu demokraattisesti. Ja että kaikki mielipiteet saavat tulla esille ja kaikkien vakaumusta kunnioitetaan. Tämä missio on aika ajoin ollut ankaraa toteuttaa Suomessakin, mutta yhtäkaikki pohjoismainen demokraattinen järjestelmä on parhaiten toimivia maailmassa. Suomalaiset voivat olla asiantuntijoita rauhanomaisen järjestelmän luomisessa maailmaan, mutta rauhanomaisin keinoin. Olematta mitenkään sotilasdoktriinien asiantuntija, mielestäni nyt valittu sotilaallisen intervention linja voi palvella armeijan koulutusta, asejärjestelmien testausta ja viime kädessä yhteistyön kehittämistä Naton kanssa. Mutta varsinaista perustehtävää varten Suomella olisi kyllä muitakin, paljon hedelmällisempiä toimintatapoja. Suomi voisi toimia aktiivisena rauhanlähettiläänä.

Vähemmistöjen tiedotuskanava uupui - mutta maailma ei ole valmis

2009-09-14T11:45:00.000-07:00

Viimeinen seksuaalivähemmistöjen oma lehti Voltti joutui lopettamaan. Takana on pitkä historia: on kulunut 40-vuotta siitä kun ensimmäisen vähemmistölehti v.1969 ilmestyi.

Monet asiat ovat muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Voi olla, että vaikka lehti kaatui sekä mainostajien että tilaajamäärän pienuuteen, lehdellä olisi voinut olla edelleen paikkansa tiedonvälittäjänä ja keskustelijana. Voltti teki näyttävän läpimurron julkisuuteen vain muutama vuosi sitten täyttämällä Akateemisen kirjakaupan näyteikkunat. Lehti on saanut myös palkintoja, ja yleisesti kiitosta olemassaolostaan.

Toisaalta voi myös olla, että tämänkaltaisten foorumien aika on ehkä sittenkin jo tietyllä tavalla mennyt. 60-luvulla oli nousevan homoyhteisön kannalta erittäin tärkeää, että oli yhteinen tiedotus- ja keskustelukanava. Siihen aikaan muita kanavia ei ollut. Monet syrjäseutujen homot olivat ikionnellisia saadessaan edes muutaman kerran vuodessa vahvistuksen sille, että eivät olleet ainoat maailmassa. Monet aivan näihin päiviin asti ovat tilanneet lehden suljetussa kuoressa ilman lähettäjän nimeä. Se osoittaa, että lehti ei ole mikä tahansa gloria tai image. Se on ollut hyvin marginaalisten ryhmien lehti, niinkin paljon, että postinkantajien ja naapurien (tai perheenjäsenten) ei haluta edes tietävän lehden olemassaolosta. Salailun tarve ei ole poistunut mihinkään yhteiskunnastamme! Siksi olisi toivonut, että moderni ja aktiivinen äänenkannattajan olisi voinut edelleen jatkaa yhteiskunnallisena muutoksentekijänä.

Mutta ei. Mikään lehti ei voi elää taloudellisten realiteettien ulkopuolella, se on vain tunnustettava. Sen takia olisikin löydettävä muita kanavia. Nettilehti, yhteisöt Facebookissa ja IRC-galleriassa, monet ulkomaiset life-style –lehdet, jotka eivät eroa Voltista muuten kuin kielensä puolesta. Gay-maailma on netin ansiosta lähempänä kuin ennen seuranhakupalstoilla. Netin kautta maapallo entisestään kutistuu ja kontaktit helpottuvat. Ihmiset kansainvälistyvät, on helppoa solmia tuttavuuksia matkojenkin takaa.

Ehkä aika ajoi painetun homolehden ohi. Asiasta kiinnostuneille olisi kuitenkin tarjottava tilalle nettiportaali, aivan kuin Ranneliike on ansiokkaasti tehnytkin. Mihin tarvittiin enää painettua lehteä kun gay-maailman tapahtumia voi seurata lähes reaaliajassa erilaisilla gaysivustoilla? Monet gayt eivät enää halua lukea pelkästään homojen hirttäjäisistä Irakissa tai naistutkimuksen nykytilasta. Vakava gay-lehti on ollut melkoinen haaste. Maailma on nyt tällainen. Kenties – hyvinkin pian? – saamme tilalle uuden, keskustelevan lehden. Toivoa sopii.

Jokin asia tässä kyllä ihmetyttää. Britannian Attitude on Voltin kaltainen kantaaottava ja ajoittain upeakin lehti (joka välillä sekin ui aika syvällä talousvaikeuksissa). Silmiinpistävää on kuitenkin lehden valtavat mainossivut. Isot auto-, vaate- , kosmetiikka-, hotelli- ja lomamatkafirmat mainostavat kalliilla kokosivun mainoksilla. Missä ne olivat Voltissa? Vaikka Suomi on pieni markkina-alue, pinkki raha on silti olemassa. Pinkki kulutus voi olla monelle yritykselle tärkeä toiminnan ylläpitäjä. Ihan laman syyksi kaikkea ei voitane kuitenkaan laittaa. Suomessa pinkkiä kulutusta ei ole hyödynnetty niin kuin pitäisi.

Yksistään lääkärit eivät voi ratkaista vanhustenhoidon ongelmia

2009-09-13T09:49:00.000-07:00

Palatakseni tähän vanhuskeskusteluun: professori Sirkka-Liisa Kivelä esitti juuri, että eräs keino vanhustenhoidon ongelmien korjaamiseksi on lääkärien koulutuksen parantaminen. Olen Kivelän kanssa toisaalta samaa, toisaalta eri mieltä.
Lääkärien peruskoulutuksessa mm. vanhusten lääkitsemisen ongelmista tai dementian diagnosoimisesta voi ja pitääkin puhua. Olisi myös tärkeää, että vanhustyössä olevat lääkärit kävisivät jatkokoulutuksessa.

Olen vuosien mittaan alkanut ajatella, että akateemisissa ympyröissä helposti kuvitellaan, että lääkärit kykenevät ratkaisemaan ongelman kuin ongelman, jos he vain pääsevät päättämään asioista. Vanhustenhoidossa lääkäreiden asema on kuitenkin toisenlainen. Ruohonjuuritasolla lääkäri - oli hän kuinka hyvin koulutettu tahansa - kykenee puuttumaan hyvin vähän asiohin. Lääkärit eivät juuri käy pitkäaikaishoitolaitoksissa. Ja jos käyvät viikoittaisella kierroksellaan, esiin nostetaan akuutteja medisiinisiä ongelmia, harvemmin perushoitoon liittyviä.
En usko edes lääkärinä, että vanhustenhuolto tulee pelastetuksi lääkärien toiminnan kautta. Kyse on perusruohonjuuritason toiminnasta, johon pitää voida puuttua siinä ympäristössä, jossa työtä tehdään ja niiden toimesta jotka sitä työtä tekevät.

Lähtökohta on, että asiakasta - vanhusta - kuullaan hänen hoidostaan. Vanhus voi kuitenkin olla kykenemätön ilmaisemaan tarpeitaan tai sitten niitä ei yksinkertaisesti voida kuunnella - kun ei ole resursseja. Kaikkiin pyyntöihin päästä ulkoilemaan tai edes vessaan (miten epäinhimillistä!) ei voida vastata, ei ainakaan heti. Tässä on kysymys auttavien käsien puutteesta. Niitä puuttuu kun ei ole riittävästi hoitajia. Tai jos hoitajia on, he ovat väärissä paikoissa, kuten esimerkiksi siivoamassa tai pesemässä pyykkiä..! Asiakkaan lisäksi pitää siis kuunnella niitä jotka sitä työtä tekevät. Miten vanhusten hoito saataisiin heidän mielestään paremmaksi? Luulen, että vastaus kaikessa yksinkertaisuudessaan on selvä: lisää auttavia käsiä!

Vanhusten hoidon ongelmista pitäisi ryhtyä käymään aitoa ja tuloksellista arvokeskustelua. Keskustelun pitäisi johtaa konkreettisiin tuloksiin, joita on mm. hoitajamitoituksen uudistaminen, vanhustenhoitolaki, hoitohenkilöstön lisäkoulutus, vanhusasiamies, sekä vanhusten hoidon valtakunnallinen neuvottelukunta antamaan suosituksia vanhustenhoidon standardeista. Lääkärien koulutus tai kouluttamattomuus ei ole ongelman ydin.

Vanhustenhoitoon laki

2009-09-09T11:29:00.000-07:00

YLE:n mukaan lääninhallitusten tekemien selvitysten mukaan vanhuksia sidotaan peteihin, heitä teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan, kärsivät riittävän ravinnon puutteesta, kaatuilevat ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä. Kaikissa viidessä lääninhallituksen tekemässä selvityksessä päädytään siihen, että henkilökuntaa on liian vähän ja monin paikoin alle minimin. Vaippojen käyttö on liian yleistä, ja sitäkin perustellaan hoitohenkilöstön riittämättömyydellä. Työvoimaa olisi kuitenkin saatavilla, arvioi Länsi-Suomen läänin sosiaalitarkastaja Aimo Hirsiaho Keskisuomalaisen mukaan - Määrää on vaikea laskea, mutta useita satoja työntekijöitä varmaan tarvitaan. Valtakunnalliset suositukset antavat hyvän pohjan siihen, että millainen mitoituksen pitäisi olla, Hirsiaho arvioi.

Selvitys ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten hoidosta tehtiin eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion aloitteesta. Aloitteen syynä oli jo pitkään vellonut keskustelu vanhustenhoidon tilasta Suomessa sekä asiasta tehdyt kantelut.

YLE:n uutisen mukaan kaikissa viiden lääninhallituksen selvityksissä päädytään yhteiseen päätelmään: henkilökuntaa on liian vähän. Kaikissa selvityksissä todetaan, että vanhusten perushoito on mitoitettu niin tiukaksi, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Tämä pätee niin laitoshoidossa kuin kotiin vietävässä hoidossa ja palveluissa. Yksityinen hoitokoti yrittää hoitaa vanhuksia liian pitkään, koska se pelkää menettävänsä maksavan asiakkaan. Yksityisissä hoitolaitoksissa on havaittu myös sairaanhoidollisen tiedon puutetta, koska sairaanhoitajia on liian vähän tai ei lainkaan.

Mutta... nytkö vasta havahduttiin vanhustenhoidon tilaan? Onhan vanhusten kohtelusta laitoksissa kuultu kauhukertomuksia aikaisemminkin. Omaiset ovat kannelleet lääninhallituksille kun asianosaiset eivät itse ole jaksaneet tai voineet. Lääninhallituksen tarkastuksissa on huomautettu hoitajamitoituksista tämän tästä. Professori Sirkka-Liisa Kivelä on usein puhunut julkisuudessa vanhusten ylilääkitsemisestä.

Mutta missä ovat muutokset? Eivät näemmä missään, ainakaan tämän selvityksen mukaan. Ja jos totta puhutaan, niin yllätys tämä ei ollut kenellekään joka on nähnyt asian tilan paikan päällä. Voisi jopa kärjistäen sanoa että eikö tällaisen selvityksen paikka olisi ollut jo vuosia sitten? Ja ennen kaikkea mitä nyt aiotaan tehdä?

Selvitykset eivät auta vanhuksia, ne eivät tuo lisää auttavia käsiä. Niitä tulee vain jos laitoksia ylläpitävien rahahanoja raotetaan. Kuntien rahoituskriisi on tosiasia ja niin on valtionkin. Kuitenkin vanha totuus on edelleen, että yhteiskunnan moraalia kuvaa parhaiten miten se suhtautuu heikompiinsa. Ei ole eettisesti, moraalisesti eikä lain edessä oikein, että vanhusten hoidon resurssit ovat jääneet näin heikoiksi. Miksi ne ovat jääneet heikoiksi on kuntien ja valtion sekä yksityisten palveluntuottajien vastuulla.

Hoitotakuulaki vaikutti toivottoman pitkiin hoitojonoihin. Se on osoitus siitä, että porkkanan sijasta tarvitaan joskus – useinkin – keppiä. Ei olisi pahitteeksi säätää vanhustenhoitolaki, joka määrää minkälainen hoidon standardin tulee olla. Tällaisen lain valmistelu tulisi aloittaa pikimiten. Kuten hoitotakuulaissa nähtiin, rahaa kyllä alkaa kätköistä löytyä kun pakko on. Tämä taas osoittaa, kuinka suhteellista rahapula usein on. Pulaa rahasta ei ole, sitä vain on väärissä paikoissa. Rahan kaivamista esiin kutsutaan tässä yhteiskunnassa priorisoinniksi.

Suomalainen klinikka tuhottiin - so what!

2009-08-12T14:00:00.000-07:00

Kirkon Ulkomaanavun Gazassa sijainnut klinikka tuhoutui Israelin iskussa tammikuussa. Tänään YLE uutisoi siitä, että Kirkon Ulkomaanapu hämmästelee ulkoministeri Alexander Stubbin puheita, ettei hän aio enää nostaa esille Gazassa tuhoutunutta klinikkaa, sillä asian käsittely olisi ilmaista mainosta Kirkon Ulkomaanavulle. Stubbin mielestä Kirkon Ulkomaanapu halusi vain mainostaa toimintaansa vaatiessaan perusteellista tutkimusta Gazassa sijaitsevan klinikan tuhonneesta pommituksesta. Svenska YLEn mukaan Stubb vertasi klinikan tuhoamista matkapuhelimen varastamiseen ja siihen, että varkauden uhri pyytäisi apua ulkoministeriltä. Stubb sanoi, että Kirkon Ulkomaanapu haluaa vain nostaa omaa brändiään.

Kirkon Ulkomaanavun mukaan Stubbin kommentti oli ajattelematon ja toivottavasti vahinko. - Ellei näin ollut, osoittaa se ettei Stubb oikein ymmärrä mistä Gazan sodassa oli kyse, kuinka suuria tuhot olivat ja kuinka järjestelmällistä humanitaaristen kohteiden pommittaminen oli.

Varsinaisessa tiedotustilaisuudessa Stubb sanoi, että Israelin tekemä isku Kirkon Ulkomaanavun tukemalle klinikalle Gazassa on selvitetty.

Tuntematta asian taustoja sen paremmin, minusta on ulkoministeriltä epäkohteliasta ja röyhkeätä verrata Kirkon Ulkomaanavun pystyttämän klinikan tuhoamista kännykän näpistykseksi. Jos jonkun, niin ulkoministerin pitäisi suhtautua vakavasti tällaisiin tihutöihin suomalaisten kohteita kohtaan. Ja ylipäätään iskuihin humanitäärisiin kohteisiin. Vaikka ne ovatkin Lähi-Idässä.

Kyllä Suomessa rahaa on - mutta missä?

2009-08-09T08:50:00.001-07:00

Valtion ensi vuoden menoarviossa RAY:n kautta tulevia kolmannen sektorin toiminta-avustuksia on leikattu 2 %:lla. RAY:n tuotto ja sen myötä myös sen antamien avustusten määrä on laskenut. Valtion rooli sosiaalisten ja terveysalan järjestöjen tukemiseksi on pienenemässä. Myös kunnilta tällaista tukea on nykyisenä aikana turha hakea. Eikä tuki järin suuri ole tähänkään asti ollut. Esim. AIDS-tukikeskuksia ylläpitävän Hiv-säätiön tuloista n. 90% on juuri RAY:n avustusta. Kunnat ovat olleet yleensä hyvin kitsaita tukemaan tämän kaltaista toimintaa.

Mistä siis sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää työtä tekevät järjestöt voisivat saada toiminnalleen tukea? Monet järjestöt ovatkin lisänneet omaa varainkeräystään. On julkisuustapahtumia, konsertteja, huutokauppoja, tempauksia, toritelttoja, keräyslippaita, feissareita, julkkiksia lobbareina jne. Vain mielikuvitus on rajana kun jokainen yrittää pysyä pinnalla niukkuuden markkinoilla. Mutta esim. Hiv-säätiön omalla varainhankinnalla kyettiin kattamaan vain 2% toimintakuluista.

Oma yritteliäisyys ei tietenkään ole pahasta. Esim. USA:ssa monet järjestöt käytännössä elävät lahjoitusten varassa. Suomessa tavallisten kansalaisten rahapusseilla ei näitä järjestöjä kuitenkaan elätetä, sen tietävät kaikki. Mutta onhan yhteiskunnassa rahaa, pilvin pimein.

Missä kaikki raha sitten on?

Kirkko kerää veroina henkilöjäseniltään ja yhteisöiltä yli 900 M€ vuodessa. Tästä summasta n. 6 M€ menee kotimaiseen diakonia-avustukseen (www.evl.fi). 2/3 tuloista menee hallinnollisiin kuluihin.

Erilaiset säätiöt omistavat valtavia kiinteistöomaisuuksia, metsiä, kokonaisia kortteleita kivitaloja. Suomessa on 2 500 säätiötä, joiden yhteenlasketun omaisuusmassan on arvioitu olevan pari miljardia euroa.

Sitten on tietysti paljon julkisuuttakin saaneita suuryritysten johtajia, jotka voivat saada 1-10 miljoonaa € vuodessa ansiotuloa ja päälle saman verran ns. optiotuloja. Tällaisia tuloja on Suomessa kuitenkin vain harvoilla.

Suomessa siis on rahaa erilaisilla tavoilla sidottuna suuria määriä. Haluaisin tietää, miten nämä mainitsemani tahot ovat hyödyttäneet kolmannen sektorin toimijoita, jotka kärvistelevät alijäämäisten budjettiensa kanssa? Apua tarvitsevat invalidit, päihdeongelmaiset, perheväkivaltatyö, kriisikeskustoiminta, mielenterveystyö sekä mainitsemani hiv-ennaltaehkäisytyö. Kupeitanne kaivamaan, kiitos!

Valtionvarainministeriö päättää kenet Suomessa rokotetaan!

2009-08-02T01:50:00.000-07:00

Valtionvarainministeriö on esittänyt oman käsityksensä ensi vuoden menojen määristä. STM älähti viimeistään siinä vaiheessa kun rokotuksiin varattua määrärahaa oli leikattu siten, että lasten korvarokotetta (pneumokokkirokote) ei voida ottaa rokotusohjelmaan kuten oli suunniteltu. Peruspalveluministeri aikoo viedä asian hallituksen budjettiriiheen.

Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut tämän pneumokokkirokotteen ottamista yleisiin rokotusohjelmiin. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ehdotti että rokote otettaisiin kansalliseen ohjelmaan. Rokotteiden hankkiminen maksaisi 6 M€. Rokotus kuitenkin vähentäisi terveyskeskuskäyntejä ja vanhempien poissaoloja työstä. Lisäksi rokottaminen todennäköisesti vähentäisi H1N1-infuenssan bakteerijälkitauteja.

Kysymys voi joidenkin mielestä olla mitättömästä asiasta, mutta minusta tapahtunut paljastaa kaksi nurjaa puolta nykyisestä talousohjauksesta.

Ensiksi päätös lyö korville hallituksen ohjelmaa "työelämän vetovoiman lisäämiseksi", kuten budjetin menoarvioesittelyssä esitetään. Ohjelmassa halutaan edistää työelämässä pysymistä ja vähentää sairauslomapäivien määrää. Lasten infektioiden ennaltaehkäisy jos mikä on välillisesti tähän vaikuttavaa toimintaa, sen voinee jokainen lasten kanssa terveyskeskuksissa jonottanut allekirjoittaa. Infektioiden torjunnalle on tyypillistä alkuvaiheen melko korkeat kustannukset, jotka kuitenkin maksavat itsensä takaisin yleensä melko nopeasti. Äkkipikaisemmat kirstunvartijat eivät tätä kuitenkaan yleensä ymmärrä, eivät VM:ssä eivätkä paljon muuallakaan.

Toiseksi minusta on perin outoa, että VM voi ylipäätään "määrätä" eri hallinnonalojen menoista tällä tarkkuudella. Minusta VM:lle ei mitenkään kuulu se, panostaako STM erityisesti rokotuksiin vai esimerkiksi maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksen kustannuksiin. Tämä minusta kuvaa hyvin sitä uusliberalistista periaatetta, että VM:n asema on ylikorostunut valtion toiminnan suunnittelussa, kuten Heikki Patomäki kirjoittaa kirjassaan Uusliberalismi Suomessa. Menoarviossa pitäisikin rakentaa kehykset sille minkä euromäärän puitteissa STM:n rahoitus ylipäärään on. Ministeriö itse todennäköisesti kykenee harkitsemaan mille momentille se painotuksensa jakaa.

Missä kaikki ihmiset ovat?

2009-07-25T06:34:00.000-07:00

On menossa Turun suurimpia massatapahtumia vuosiin. Ranta pullistelee väkeä. Mutta keskustan liikekorttelit suorastaan ammottavat tyhjyyttään. Saan rauhassa tehdä aleostoksia vaikka olin varautunut vyöryviin ihmismassoihin.

Menneellä viikolla Ylen ajankohtaistoimitus raportoi Skanssin ostoskeskukseen mahdollisesti liittyvistä talouskytköksistä. Ottamatta kantaa siihen oliko kytköksiä todennäköisesti vai ei, jokainen voi kuitenkin tehdä päätelmiä ohjelmassa esitetyistä seikoista. Kun Turku on vuosikymmenien mittaan saanut negatiivista julkisuutta erilaisiin asemakaavoihin liittyvillä kytkössotkuilla, on kenen tahansa helppo uskoa, että kytköksiä on ollut. Jos sellaisia oikeasti paljastuu, kunnallisen demokratian uskottavuus vain rapisee entisestään kansalaisten silmissä. Vähän niin kuin Pinellan julkisivu.

Ostoskeskusten rakentaminen ei ole tervettä yhdyskuntasuunnittelua. Kun Skanssi oli rakennettu, Turun kaupunginjohtaja tyytyi toteamaan, että kyllä ne Turun keskustan liikehuoneistot näemmä tyhjenevät ja että asialle pitäisi varmaan tehdä jotakin! No kyllä pitäisi! Esimerkiksi estää uusien skanssien rakentaminen.

Turun Sanomat uutisoi 14.7. kiinteistövälitysyhtiö Catellan Turulle tekemästä raportista, jossa selvisi, että Turussa on suhteellisesti maan toiseksi eniten tyhjillään olevaa liike- ja toimistotilaa. Tyhjillään olevien liiketilojen määrä on kasvanut Turussa yli neljän prosentin raja-arvon. Autioituminen pistää silmään myös Turun keskustassa, jossa useat keskeisillä paikoilla olevat liiketilat ovat tyhjillään. Kauppakeskukset vetävät kauppoja pois keskustasta. – Erityisesti ydinkeskustan reunavyöhykkeen liiketilakiinteistöt ovat vaarassa jäädä pysyvästi autioiksi, kun vanhoissa kauppaliikkeissä tapahtuu sukupolvenvaihdoksia. Perinteisten kenkä- ja hattukauppojen nuorempi sukupolvi siirtää liikkeensä helposti kauppakeskuksiin, sanoo raportin tekijä. Catellan yrittäjillä teettämän kyselyn mukaan parhaat liiketilapaikat löytyvät Myllystä ja Länsikeskus-Mälikkälän alueelta.
Voisiko tuon paremmin tiivistää.

Ainakin Turussa talouselämän lonkeroiden epäillään yleisesti infiltroineen kunnallisen päätöksenteon sisälle jo vuosikymmenien ajan. Mahdollisista kytköksistä ollaan silti kummallisen vaiti puoluetaustasta huolimatta! Vaatii rohkeutta ja ennen kaikkea istumalihaksia kaivaa esille nämä kytkökset, mutta jonkun olisi se tehtävä. Ylen avaus oli tässäkin mielessä tervetullut.

Finanssijärjestelmä sekasorrossa – mitä pitäisi tehdä?

2009-07-21T07:02:00.000-07:00

Eräs mennäviikolla olleen Suomi-Areenan virkistäviä keskusteluja koski finanssijärjestelmän tilaa. Otsikkokin kertoi mistä oli kysymys: ”Finanssijärjestelmä sekasorrossa”. Haluttiin tietää mitä pitäisi tehdä. Vaikka VM:n, Finanssialan keskusliiton, Vasemmistoliiton ja ATTAC:n edustajat eivät päässeet konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin, monta valaisevaa seikkaa tuli esille. Kaikki totesivat, että finanssimarkkinoiden mopo oli karannut käsistä. Kiitos, sen me tiedämme. Olisi tehnyt mieli kysyä, eikö tätä nähty jo aikaisemmin. Tapahtuiko katteeton lainananto, subprime-rahoitus, velkakirjojen katteeton kauppa, vipurahastojen ilmapallon pumppaus ilman että mikään valvova elin tiesi siitä? Epäilenpä pahasti. Taisi käydä kuin aikanaan 80-luvun lopulla Suomessa, jolloin silloinen pankkitarkastusvirasto ”ei tiennyt” mitä pankeissa tapahtui. Luulen, että nytkin tapahtunut nähtiin, mutta koska markkinajärjestelmiin ei voitu puuttua, riskien kasvulle ei voitu mitään. Kun riskit toteutuivat, ja korttitalo romahti – tai pikemminkin ilmapallo puhkesi – voitiin vain todeta tapahtunut. Ja pahoitella.

Väitän, että finanssimarkkinoiden jämerämmällä säätelyllä ainakin osa ilmapallokaupasta olisi voitu välttää. Markkinaliberalismin liturgiaan kuitenkin kuuluu sanoa, ettei markkinamekanismeille oikein voi mitään. Näin kuulimme myös VM:n ja Finanssialan keskusliiton toteavan. Jos tämä on totta, siihen pitäisi saada muutos ja vähän äkkiä. Tuohan tarkoittaisi sitä, että uusliberalistinen talousjärjestelmä olisi sitonut demokraattisten säätelymekanismien kädet. Todellisuudessa näin on jo tapahtunut. Maailmanpankin rahoitusvaikeuksiin joutuville maille asettamat rakennesopeutusohjelmat ovat tällainen sitomiskeino. Ankara kehysbudjetointi – meitä jokaista koskeva – on tällainen sitomiskeino. Esimerkkejä on muitakin. Demokraattinen valvonta ei välttämättä kuulu liberaalin talousjärjestelmän sanastoon.

Jonkinlaiseen fatalistiseen mielialaan keskustelu jäikin. Olisi kaivannut konkluusiota kuten viisikohtainen tavoiteohjelma finanssijärjestelmän kurin lisäämiseksi: globaalin talouden läpinäkyvyyden lisääminen, valuutansiirtoverot, veroparatiisien purkaminen, Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmien uudistaminen sekä markkinoiden valvonnan tehostaminen. Noin aluksi.

Mistä näitä t-paitoja oikein tulee?

2009-07-14T10:26:00.000-07:00

Suomi-Areena keskustelussa tänään huomattiin, että eettinen kuluttaminen ei ole PAM:n teettämän kyselyn mukaan kovin korkeassa kurssissa. Vain alle 10% kyselyyn vastanneista oli kuluttanut eettisesti tiedostavalla tavalla. Erityisen huolissaan täytyy olla siitä yllätystuloksesta, että nuorimmat – ja oletetusti aktiivisimmat – kansalaiset panostivat vähiten eettisen kuluttamiseen.

Myös kaupan todettiin lepsunneet vastuussaan eettisen kuluttamisen kehittämisessä. Niin kuin yleisökeskustelussa Maria Väkiparta totesi, kauppa voisi aloittaa poistamalla valikoimistaan häkkikanamunat. Muutenkin kauppa voisi tuoda esille paremmin eettisiä tuotteita, mainostaa niitä ja vaikka profiloitua eettisen valikoiman avulla! Kaupalla on tähän mahdollisuus, mutta se ei ole sitä käyttänyt.

Kuluttaja voi ja hänen tulee vaatia eettisesti kestäviä tuotteita. Tuotteen alkuperä, olosuhteet alkutuotannossa, hinnanmuodostus, tuotannon ympäristövaikutukset ovat kaikki eettisiä kriteereitä. Niin kuin todettiin, kuluttaja on kuningas. Tuotteita ei tule myyntiin jos ei niitä vaadita. Siis vaatimaan!

Mutta ihan ensiksi voisi aloittaa siitä, että ostaa banaanin sijasta kotimaisen lähituotanto-omenan. Se olisi hyvä eettinen valinta.

Ruma Suomi

2009-07-06T10:39:00.000-07:00

Yle on saanut hyvä idean ja näyttää nyt Suomesta välillä sitä nurjaakin puolta. Ei silti että pitäisi olla pessimisti, mutta tämä ohjelmasarja on kyllä aika tajunnanräjäyttävää. Kun muualla Euroopassa pyrkimyksenä on ollut säilyttää maaseudun kylämaisemia ja vaalia kulttuurihistoriallisia arvoja, meillä niille on tuhahdeltu aina 60-luvulta lähtien. Seurauksena on joka niemen notkoon rakennetut markettilaatikot. Tavoitteena on rakentaa pellolle mahdollisimman kauas kylän keskustasta hehtaarihalli, jonka kylkiäisiksi vielä sirotellaan kahden pellon päähän muita hehtaarihalleja. Jotta markettiin pääsisi pitää olla auto. Ja miksei olisi kun joka tapauksessa pitää olla auto. Ja siksi marketit rakennetaankin autoteiden varteen.
Kylien keskustoista kukaan ei ole välittänyt enää vuosikymmeniin. Maaseudun valtapuoluekin on visioinut puutarhakaupungista, jossa liikutaan vissiin autolla, ja jossa ei ole lainkaan idyllistä keskustaa.
Matkatessa halki Suomen missään ei tosiaan enää näy kauniita kylien ja kauppaloiden keskustoja ellei siksi lueta lahoamistilassa olevia puuhökkeleitä ja niiden vieressä olevia tasakattoisia osuuspankin konttoreita. Kaunista taitaa olla enää aikanaan suurella sydämellä rakennettu vanha puukirkko.
Kukahan näistä kaavoitusasioista kunnissa oikein päättää?

Miksi käyttäisin junaa?

2009-06-30T23:14:00.000-07:00

1.7.: Porin ja Tampereen välinen junayhteys on poikki ajolankavian vuoksi. 20.6.: rantaradan junaliikenne poikki 18.6.: Turun ja Tampereen välinen junayhteys poikki. 16.6.: tavarajunan suistuminen katkaisi juna-liikenteen koko Suomessa…
Raideliikenteen pitäisi olla ekologisin massakuljetusmuoto. Se ei paljoa lohduta jälleen kerran laiturille jääneitä.
Jotakin mättää Suomen junalogistiikassa. Epävarmuus raideliikenteen toimivuudesta tuntuu vain kasvavan. Jos ajolangat eivät tipu (kumilenkeilläkö niitä oikein sidotaan?), ei tarvita kuin yksi salamanisku, tavallista rajumpi tuuli, pakkanen tai ylipäätään jokin muu kuin leppoisa kesäpäivä, niin raideliikenne on poikki.
On esimerkiksi suorastaan hullunrohkeata suunnitella Tikkurilaan ja lentoasemalle menoa junalla. Myöhästyminen lennolta voi olla suorastaan ajolangan katkeamisen päässä minä hetkenä hyvänsä. Samoin on mielipuolista mennä maailman tärkeimpään kokoukseen Helsinkiin junalla, varsinkin jos aikataulun turvamarginaali on vähemmän kuin tunnin.

Pride – radikalismi?

2009-06-24T12:45:00.000-07:00

Parhaillaan vietetään Helsinki-prideä, jonka huipentuma on Pride-kulkue ja puistojuhla lauantaina.
Suomi on seksuaalivähemmistöjen asiassa (kuinka 60-lukulaista! Miksei voi puhua gay-kansasta) vähän kahtiajakoisessa tilanteessa. Toisaalta on menty eteenpäin mm. lainsäädännössä esim. homoparien sisäisen adoption suhteen. Gay-tematiikka on ollut esillä julkisuudessa usein, ja jotkut ovat antaneet rohkeasti kasvot gay-ilmiölle. Parhaillaan Yle-teemalla pyörii neliosainen Homo-Suomi- sarja. Asia ei enää ole niin vieras ja salassa pidetty kuin vielä 80-luvulla. Eurooppalainen humanismi on levinnyt väkisinkin myös suomalaiseen henkiseen ilmapiiriin, mikä on hyvä asia.
Mutta samaan aikaan asenteet bunkkeroituvat vastapuolella. Tilanne vastaa aika paljon naispappeuden ympärillä kiehuvaa ongelmatiikkaa. Vastustajat (jotka ovat aika paljon samoja tahoja) ovat koventaneet otteitaan. Lehtien palstoilla käydään kiivasta ja osin asiatontakin keskustelua homouden syistä ja seurauksista, ja onpa asiasta lausuttu mielipiteitä jälleen valtiopäivien puhujanpöntöstäkin.

Maailma ei siis ole lähestulkoonkaan valmis. On kuitenkin selvää, että alkanutta kehityskulkua ei voi enää pysäyttää. Gay-liike etenee voimalla ja tulee aika, jolloin homoparisuhde on lain edessä yhdenvertainen heteroparisuhteen kanssa. Kohta ei siunata ainoastaan pariskunnan liesituuletinta, vaan kahden toistaan rakastavan henkilön elämänikäinen parisuhde. Aikanaan parisuhteelle saadaan myös kirkollinen siunaus ja vietetään kunnon kesähäitä niin kuin heteropariskunnatkin viettävät. Tähän olisi pitänyt päästä jo ajat sitten. Mutta kenties suomalaisessa yhteiskunnassa on vielä liikaa agraarista konservatiivisuutta, jonka väistymiseen tarvitaan sukupolvien vaihtumista.

Asia ei kuitenkaan ole niin auvoinen kuin luulisi. Asenteet kovenevat vastapuolella – niin kuin naispappeusasiassakin. Tämän vastapainona asenteet väistämättä kovenevat myös toisella puolella. Vastustajien linnake on vaikea murtaa, ja siihen tarvitaan ennen kaikkea muun kansanosan myötämielinen tuki. Tämän tuen hakemiseen kannattaa panostaa aktiivisesti ja nopeasti. Lähiaikoina näemme kuitenkin, että äänenpainot puolustavalla rintamalla alkavat koventua. Muualla maailmassa on heräämässä act up –tyyppinen liikehdintä, joka aikanaan sai aikaan muutoksia hiv-lääketeollisuuden strategiapainotuksissa. Vaikka radikaaliin liikehdintään ei haluttaisikaan mennä – aina on mahdollista edetä maltillisesti ja keskustellen – sitä ei kuitenkaan ole mahdollista estää. Jos kärsivällisyys loppuu vastustajien puolella, loppuu se myös homoliikkeessä. Äänenpainot kovenevat puolin ja toisin. Täytyy vain toivoa, että lopputulos ei ole kovin yhteiskuntarauhaa repivää.

Ainakin Pride-”mielenosoitus” on aina ollut osoitus pyrkimyksestä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, vähittäisiin muutoksiin ja ennen kaikkea osoitus siitä että gay-liike voi olla nimensä mukaisesti hauskaa ja elämänmyönteistä!

Mihin tätä laivaa nyt luotsataan?

2009-06-23T11:37:00.000-07:00

Suomen Kuvalehdessä saksalainen valtio-oppinut Wolfgang Merkel kommentoi vasemmiston alamäkeä EU-vaaleissa. Hänen mielestään on ongelmallista, että sosiaalidemokraatit eivät kyenneet voittamaan edes nykyisenkaltaisen syvän talouskriisin aikana.
Jotain vasemmiston ongelmista kertoo myös Suomen vaalitulos ja vaalitulokset viimeaikoina ylipäätään. Ainakaan perinteinen vasemmistolaisuus ei näytä olevan enää kurssissa kansalaisten mielissä. Jotain on tapahtunut vasemmistoaatteelle.

Tärkein ongelma – johon myös Merkel viittaa – on sosiaalidemokratian uskottavuuden heikkeneminen. Äänestäjät eivät luota sosiaalidemokraattiseen taloudenpitoon. Ehkä valtion väliintulo kriisitilanteissa tai yhteiskunnallisen kontrollin lisääminen ylipäätään ei enää ole niin houkuttelevaa kuin aikaisempina kriisiaikoina. Lisäksi sosiaalisten turvaverkkojen rakentamista – keskeistä vasemmistoaatteen sisältöä – ei koeta enää niin tärkeiksi kuin aikaisemmin. Halutaan mielummin talouden vakauttamista muilla keinoilla, ehkä mielummin markkinatalousmekanismeilla.

Oikeastaan on merkillistä, että vasemmistoaate rämpii talouskriisissä. Juuri nythän tarvittaisiin sosiaalisia turvaverkkoja, yhteisvastuun kantoa yhteiskunnan väliintuloa. Liekö sattumaa, menneisyyden haamujen pelkoa vai vain muotioikku, että sosiaalidemokratian sijasta kansalaisten mielestä oikeampi suunta on markkinatalousjärjestelmä luotsaama. Tärkeämpää on taloudellinen elpyminen, ei niinkään sosiaalinen tai taloudellinen tasa-arvo. Tiedä häntä. Vasemmistopuoleiden ongelma on myös henkilötason uskottavuus: puuttuu karismaattinen vasemmistojohtaja, joka saisi väen liikkeelle.

Nyt tarvittaisiin uutta talouspolitiikkaa. Se tarkoittaa, että talouskriisin seurausten minimoimiseksi luodaan talouspolitiikkaa, jossa kaikenlainen työnteko – yrittäjyys, palkkatyö, maataloustyö - on yhtälailla tärkeää, kansalaiset maksavat mielellään veroa yhteisen edun hyväksi, sosiaaliseen marginaaliin joutuneista huolehditaan, elinympäristöä suojellaan tuleville sukupolville, globalisoituneen talouden haittoja minimoidaan ja myös taloudellinen menestyminen sallitaan. Ehkä se olisi sitä sosiaalisesti vastuullista talouspolitiikkaa. Jos se on oikea suunta, niin sitten vaan hommiin!

Eläimellistä menoa

2009-05-12T11:13:00.000-07:00

Voi olla, että joskus on viisasta antaa ihmisten vain puhua eikä välittää siitä sen enempää. Varsinkin jos ne puheet ovat sitä järkitasoa, jota kuultiin perussuomalaisen kansanedustajan suusta eduskunnassa tänään. Järjellistähän puhetta se ei ollut, ehkä pikemminkin jonkinlainen primitiivireaktio...

Mutta oleellista tuossa eläimellisessä reaktiossa olikin se, että puhuja oli kansanedustaja ja että puhe kuultiin eduskunnan istunnossa. Ei siis jossakin toriparlamentissa tai heteroäijien savusaunassa. Ja että puhe tuli ulos ylen pääuutislähetyksessä samana iltana. Siksi puheenvuorolla oli erityisen suuri painoarvo, eikä puolueen puheenjohtaja voi – jälleen kerran – vetäytyä komeroon ja antaa puolueensa kansanedustajien heilutella viikatetta omien mielihalujensa mukaan. Vai voiko? Voisiko olla yhdentekevää mitä kansanedustajatoveri lausuu Suomen parlamentin istunnossa? No ei minusta.

Reagoimattomuus voisi olla hyve monissa asioissa. Joskus taas ei voi olla reagoimatta, jos argumentointi loukkaa läheistä ihmisryhmää ja pahoittaa toisiaan rakastavien ihmisten mielen. Tuollainen puhe tallaa jalkoihinsa heidän olemukselliset inhimilliset oikeutensa tuntea ja elää sellaisina kuin he ovat.

Surullisinta tässä on se, että eduskunnassa kuullaan tällaisia äänenpainoja kun vasta keskustellaan samaa sukupuolta olevien perheen sisäisestä adoptio-oikeudesta. Tästähän ei edes pitäisi enää tarvita keskustelua, vaan sen luulisi olevan jo aivan selvää pässinlihaa. Pitäisi jo päästä seuraavalle tasolle, eli luomaan laki samaa sukupuolta olevien mahdollisuudesta avioliittoon. Pitäisi mitä pikimmin säätää parisuhdelaki liitosta, joka olisi juridisesti ja yhteiskunnallisesti oikeuttava ja velvoittava riippumatta puolisoiden sukupuolesta. Tämä olisi todellista edistymistä!

No, yksi asia on ainakin varma. Taistelu jatkuu. Se ei lienny vaan pahenee. Siihen voivat kaikki kansanedustajat puolueesta riippumatta varautua aivan takuuvarmasti.

Valtio syö pöydästäsi

2009-05-04T11:04:00.000-07:00

Meitä kaikkia ottaa päähän valtionyhtiöiden perusfundamentti: rahastus.
Kun sähköä pitää käyttää ja tuottaa, siitä sitten on maksettava. Ja maksetaankin. Siitä pitää huolen Fortum. Joka kyllä pitää huolen myös johtajistonsa palkoista. Jos muualla harkitaan jopa palkkojen vapaaehtoista jäädyttämistä esim. viikoksi, Fortumissa jaetaan ennestään rikkaille entistä suurempia optioita entistä enemmän. Ja me maksamme ne sähkölaskussamme.
Toinen rahastusautomaatti on Yle. Työryhmä päätti, että Yle vastaa mediasta kuin mediasta ja niin ollen Ylelle on maksettava siitä erillinen mediamaksu. Tätä maksua maksaa jokainen asuinyksikkö, halusi taikka ei. Maksu on ulosottokelpoinen. Lisäksi maksu on samansuuruinen kaikille olipa opiskelija, eläkeläinen tai suurituloinen. Mitä röyhkeyttä!
Kolmas rahastusautomaatti on VR. Suomessa rautatiellä matkustaminen on kilometriä kohti kalleinta Euroopassa. Liikennettä hoitaa monopoli. VR voi ajaa kiskoilla minkälaisilla karjavaunuilla tahansa – esimerkkinä Pori-Tampere-väli - koska ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Meno-paluualennuksia ei ole, ei myöskään tarjouksia, puhumattakaan palvelusta. Jopa tuoli on ostettava matkan ajaksi. Eikä sillä rahalla saa edes kahvikuppia.
Muita rahastusautomaatteja: Sonera, Itella. Oletteko joskus nähneet, että Soneran puheluhinnat tai postin palveluhinnat olisivat laskeneet?
Kuvitelkaa maailma, jossa Fortum järjestäisi aleviikon, erikoistarjouksia, kanta-asiakasalennuksia. Jossa VR:n tilalla olisi Junamatkat Oy. Hinnat vaihtelevat vuoden- tai vuorokaudenaikojen mukaan. Menopaluualennuksia, erikoistarjouksia. Hintaan kuuluu välipala kahvin kera. Paikkalippua ei ole pakko ostaa jos haluaa seistä esim. puolen tunnin matkan ajan. Vaunut ovat moderneja, mukavia. Junat ovat pitkiä, koska niissä matkustavat kaikki. Rataverkko on Euroopan tihein.
Mediaa tuotettaisiin monilta tahoilta. Osa on mainosrahoitteista, osa on verorahoin tuotettua, mainostuotoista riippumatonta independent-tuotantoa. Posti järjestäisi edullista logistiikkapalvelua ja express-serviceä.
No niin, haaveillahan aina voi.

Jotkut tienaa, jotkut ei

2009-04-03T00:28:00.000-07:00

Yhtiöiden johtoportaan jättimäiset palkat ja eläkkeet ovat nousseet taas keskusteluun. Nyt hampaissa on ollut valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum. Tämän päivän MTV3 nettiuutisissa Helsingin kauppakorkeakoulun professori kritisoi energiayhtiö Fortumin toimitusjohtajan saamia palkkioita. Tämän arvioidaan saaneen Fortum-vuosiensa aikana yhtiöltä palkkaa ja palkkioita yhteensä yli 33 miljoonaa euroa. Lisäksi yleistä keskustelua on aiheuttanut hänen tuleva eläkkeensä. Professori ei pidä huipputuloja perusteltuina. Jättikorvaukset ovat epäsuhteessa jo yhtiön toiminnan suuruus huomioiden – kyseessä on suomalainen yhtiö, ei monikansallinen. Esim. Nokiallakin, joka toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla, tällaiset tulot olisivat suuria. Professori tiivisti kansalaisten tunnot hyvin: ”Kansalaisista tuntuu oikeutetusti siltä, että pitääkö jonkun palkkaa korottaa siitä, että hän nostaa sähkölaskuani.”

Jättipalkkioita on perusteltu – jos on lainkaan perusteltu – sillä, että rahalla saadaan hyviä johtajia. Olen samaa mieltä ao. professorin kanssa siitä, että hyvän yhtiön hyvään positioon saadaan tulemaan ja pysymään hyvä johtaja ilman suhteettoman jättiläismäisiä tulojakin. Tuollaisessa palkkiojärjestelmässä ei ole mitään mieltä. Aivan oikeutetusti kansalaisten mielipide kääntyy tällaista röyhkeyttä vastaan, varsinkin nyt kun työntekijötä lomautetaan tai irtisanotaan tuhatmäärin ja työnantajat varottavat jo nyt palkankorotustoiveiden olevan turhia seuraavissa neuvottelukierroksissa.

Ihmetyttää myös, minkälaisessa avaruudessa näiden yhtiöiden päättäjät oikein elävät? Eivätkö he itse oma-aloitteisesti ymmärrä näiden palkkioiden järjettömyyttä? Onko palkkiojärjestelmä tosiaankin jumiutunut palkka-automaatti, joka vain suoltaa palkkioita ja palkkoja vaikka taivaaseen asti eikä kukaan tiedä miten koneen saisi pysäytetyksi, ei edes automaatin luoja? Eikö yhtiön hallitusta tai hallintoneuvostoa kiinnosta edes yhtiön imago?

Vaikuttaa hölmöläisten hommalta. Ja vaikuttaa ennen kaikkea syvästi loukkaavalta tavallista palkansaajaa kohtaan. Tulonjaon epätasa-arvo ei ole yhteiskunnassa loppunut.

Epätasa-arvoinen työttömyys

2009-03-26T11:59:00.000-07:00

Työttömyysluvut ovat alkaneet kivuta kovaa vauhtia. Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli helmikuun lopussa jo 250 000, mikä on liki 20% enemmän kuin vuosi sitten. Lomautettuja on vuodessa tullut 22 000!

Työttömistä miehiä on liki 60%. Miesten työllisyysaste laski edellisen vuoden helmikuusta 2,3 prosenttiyksikköä 68,2 prosenttiin. Naisten työllisyysaste kasvoi 0,4 prosenttiyksikköä ja oli 67,7 prosenttia. Työllisyys on kohentunut palvelualoilla kuten terveydenhuolto- ja sosiaalialalla mutta pahentunut mm. teollisuudessa. Nuorten työttömyys on lisääntynyt.

Nyt työttömyys näyttää siis kohdistuvan erityisesti nuoriin miehiin. Miehet työskentelevät teollisuudessa, kuljetuksessa ym. joissa laman vaikutukset ovat näkyneet erityisen hyvin. Nuoret miehet ovat tässä systeemissä paarialuokkaa, joka lomautetaan tai irtisanotaan ensimmäiseksi. Myös työministeri Tarja Cronberg on huolestunut siitä, että irtisanomisia ja lomautuksia on tullut nimenomaan miesvaltaisille työpaikoille. Suomea riepotteleva talouskriisi kohtelee miehiä selvästi kovemmin kuin naisia.

Miehet ovat hakeutuneet suhdanneherkille aloille teollisuuteen, tekniikkaan, logistiikkaan, rakennusalalle, kun taas naiset ovat useammin – ainakin tähän asti – stabiileilla palvelualoilla. Lisäksi miesten koulutustaso on matalampi, ja mahdollisuudet työllistyä tilanteiden muuttuessa voivat olla heikommat.

Talouskehitys on huolestuttava ja koskee tietysti kaikkia. Erityistä huolta pitäisi kuitenkin kantaa miesten, ja erityisesti vielä nuorten miesten, työllistymisestä. Työttömyyskehitys peilautuu aina jossain vaiheessa myös sosiaalisissa ongelmissa; työttömyys tuo mukanaan syrjäytymistä sosiaalisista ja yhteiskunnan tukiverkostoista. Mies voi olla vahva sinnittelijä, mutta rahattomana kuka tahansa on lopulta heikko. Tässä olisi tukiverkoston luomisen paikka. Soveltuisi muuten hyvin tuoreelle Vihreä miesliike ry:lle!

Eläkkeelle? Alä unta näe!

2009-02-26T07:14:00.000-08:00

”Kuvittelitko jääväsi eläkkeelle? Olitko kenties eläkesäästäjä? Olemme pahoillamme, mutta jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiasi. Hallituksen sosiaalipoliittinen työryhmä päätti juuri viime kahvitauolla, että eläkeikää nostetaan. Emme ole vielä ehtineet neuvotella teidän kanssanne, mutta toivottavasti tämä nyt käy. Niin ja te maahanmuuttajat: jos voisitte olla viemättä meidän vähiä työpaikkojamme! ”

Hallituksen sosiaalipoliittinen vauhti ei hiljene. Eläkeikää nostetaan, mutta hallitus ei vaivautunut neuvottelemaan eläkeiän nostosta kenenkään kanssa. Asiasta ei puhuttu työntekijäjärjestöjen kanssa, joita asia tiettävästi eniten koskee. Ei puhuttu työnantajienkaan kanssa, joilla tosin ei ollut asiaan kovin poikkipuolista kantaa. Entisaikojen kolmikantaneuvottelut hypättiin tomerasti yli; nyt ei ole oikein aikaa sellaiseen puuhasteluun kun on näitä tärkeämpiäkin asioita. Niin kuin nyt tämä lama. Ja nuo maahanmuuttajat!

Tapahtunut on osoitus hallituksen röyhkeästä ylimielisyydestä. Ainakin johonkin maailman aikaan noin iso ja kaikkia koskeva työelämäsääntöjen muutos olisi pitänyt neuvotella siististi sekä työntekijä- että antajaosapuolien kanssa. Nyt ”työväenpuolue” kokoomuksen valtiovarainministeriö profiloitui niin kuin sillä on aina ollut tapana, ylimielisenä ja vähättelevänä. Talkoohanskoilla on lätkitty päin kansalaisten oikeustajua. Ainoa, joka oli päätökseen tyytyväinen, oli EK. Mikä taas kertoo jotakin hallituspolitiikan tienviitoista.

Tyrmistyttävää oli myös hallituspuolue keskustan lausahdus: mitä enemmän suomalaisten työuraa voidaan pidentää, sitä vähemmän tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Maahanmuutto on kuulemma räjähtänyt käsiin ja jotain täytyy tehdä. Lausahdus oli röyhkeän talouspolitiikan vastenmielisin ilmentymä. Lausahdus osuu pahasti viimeaikaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Maahanmuuttajavastaisuus ei ollutkaan PS:n yksinoikeus, vaan näemmä jopa maan hallitus pelaa tällä kortilla. Vastenmielistä!

Suomi on markkinatalouden mallioppilas

2009-02-16T00:55:00.000-08:00

Suomi on uppoutunut talousliberalismin syvyyksiin jo ajat sitten. Suomi oli 70-luvulla ensimmäisten joukossa, jotka omaksuivat liberalistisen talouspolitiikan ja pyysivät arvostettuja kansainvälisiä konsultteja mm. Maailmanpankista ja IMF:stä arvioimaan julkisen talouden kehityskeinoja. Myöhemmin Ahon ja Holkerin hallitukset eivät nähneetkään mitään muuta kehityssuuntaa, ja samaa voisi sanoa muistakin halli-tuksista. Voisi sanoa, että Suomi noudattaa lähes yltiöliberaalia talouspolitiikkaa. Sen merkkinä maan kehitystä ei ohjaa enää esim. eri ministeröiden kehityshankkeet vaan valtionvarainministeriön leikkuri. Tärkein yhteiskunnallista keskustelua käyvä taho ei ole esim. kulttuuri- tai poliittisen historian eliitti vaan valtionvarainministeri. Mikä tahansa hanke nostetaan tai kaadetaan taloudellisin perustein. Talouden - rahan valta - ulottuu myös julkiseen hallintoon. Demokraattinen hallinto on korvattu pikkuhiljaa teknokraattisella, asiantuntijoiden ja konsulttien hallinnolla. Liiketaloudelliset periaatteet, ulkoistaminen, yhtöittäminen ovat läpilyövä ideologia kaikessa julkisessa toiminnassa.

Yritysten toiminnassa työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen merkitys on vähentynyt vuosi vuodelta. Merkitystä on vain sillä, minkälaisen tuloksen yritys tekee ja miten se palkitsee johtoportaan. Yritysten johtajat eivät puhu enää yritysten sosiaalisesta vastuusta vaan päinvastoin toteavat, että ”jopa lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä tuottamaan omistajilleen voittoa”. Käsitettä omatuntotalous ei löydy yritysten toimintastrategioista. Yritykset ovat alkaneet vedota maasta poistumi-seen, jos heidän tahtoaan ei noudateta. Työvoima hankitaan sieltä, mistä sitä halvimmin saa. Ei esimerkiksi Suomesta, ei ajatellen koko maan työllisyyttä eikä ennen kaikkea ajatellen halvan työvoiman maiden työntekijöiden oikeuksia. Röyhkeä talouspolitiikka ajaa työntekijät kilometritehtaalle kun suhdannevaihtelut keinuttavat yrityksiä. Vuosineljänneksiin jaettuna elämä näyttäytyy yritysten johdossa eri tavalla kuin tavallisille työntekijöille.

Suomalainen yhteiskuntaelämä on luisunut huomaamattamme puhtaan, kovan talousliberalismin kouriin. Ja olemme hyväksyneet sen kuin lampaat. Miten tässä nyt näin kävi?

Ruumiinosat olohuoneessani

2009-02-12T11:19:00.000-08:00

Surmatun ruumiinosia löytyi...lamauttimet kidutuksen muoto…ilmoittaa löytäneensä ihmisen pään roskalaatikosta…Mitä ihmettä? Kysymyksessä ei ole ote oikeuden pöytäkirjasta vaan ote tavallisen tv-illan tarjonnasta.

Useina iltoina lähes kaikilla kanavilla on menossa samaan aikaan rikospaikkatutkimusta, jossa ammuttuja ja silvottuja ruumiita ongitaan jätesäkeistä ja kaivetaan näytteenottotikuilla ja tutkitaan mikroskoopeilla. Käsikirjoittajat ovat miettineet päänsä puhki miten eri tavoilla ihminen voidaan päästää hengestään ja miten sarjassa sitten päästään mylläämään ruumiilla.

Mistä tämä makaaberi trendi oikein on tullut? Mitä se kertoo a) amerikkalaisten kaapelitv-yhtiöiden ideointipalavereista ja b) kotimaisten tv-yhtiöiden ohjelmahankinnasta vastaavista? Keitä tämä oikeasti kiinnostaa? Ja ennen kaikkea keitä tämä oikeasti viihdyttää?

Olen useammin kuin kerran joutunut vaihtamaan kanavaa tai mieluummin sulkemaan koko toosan, kun ruutuun on lävähtänyt läpiammuttu tai muuten mutiloitu ruumis. Olen lääkärin ammatissa tottunut ties minkälaiseen, mutta en halua että olohuoneestani tulee oikeuslääketieteellinen ruumiinavaussali. Luulen etten ole ainoa. En tarkoita, etteikö telkusta saisi tulla dokumentteja elämän raaistakin ilmiöistä. Television kuten muunkin median tarkoitus on välittää meille tietoa elämästä ja ilmiöistä eväiksi omia pohdintoja ja johtopäätöksiä varten. Mutta väitän kyllä että ”CSI”-sarjat ei täytä tätä tarkoitusta.

Olen huolissani ihmisten mielenterveydestä tällaisena väkivaltaisena aikana. En usko, että jokailtainen sessio tappamista ja pahoinpitelyä ainakaan tervehdyttää ihmisten mieliä. Päinvastoin, luulen oikeasti, että vuosikausia jatkunut väkivaltainen mediasisältö jättää väistämättä jälkiä ihmisen mieleen. Jos ei haluta uskoa, että ohjelmat antavat väkivaltaan herkistyneille toimintamalleja, niin voidaan ainakin uskoa, että ohjelmat turruttavat väkivaltaan.. monella tavalla. En usko, että väkivaltainen peli- ja tv-maailma toimii varaventtiilinä aggressioille tai turhautuneisuudelle. Päinvastoin, luulen, että ne nostavat aggressioita, turruttavat siihen ja potentoivat sitä. On saatava aina ylittäviä kokemuksia, entistä raaempia ja entistä makaaberimpia. Raakuus ei ole hoito vaan oire. Yhteiskunnassamme on ollut paljon esimerkkejä tästä. Television ei pitäisi lietsoa tätä trendiä. Kun on muitakin, rakentavampia trendejä.

Raivostuttava joukkoliikenne

2009-02-10T10:48:00.000-08:00

Juuri kun pääsin kehumasta bussiliikennettä, joka on aina ajallaan, kokemukset talven aikana Porin ja erään toisen kaupungin (jääköön nyt sanomatta) välillä masensivat. Bussit aina myöhässä. Mutta eivät siis esimerkiksi muun liikenteen, liikenneolojen tms takia. Arvatkaapa miksi? No siksi, että kuljettajan työaika alkaa juuri ennen bussin lähtöä. Laiturilla odottaa pitkä rivi matkustajia, joita sitten aletaan rahastaa viisi minuuttia ennen bussin lähtöaikaa. No tietäähän sen, että viimeiset laiturilla pakkasessa tai vesisateessa seisojat pääsevät bussiin n. 25 minuutin (luitte aivan oikein!) seisoskelun jälkeen. Ja bussi on siis heti lähtiessä 20 min aikataulusta myöhässä. Tavallisesti rauhallisena ihmisenä olen vähällä menettää hermoni lopullisesti, ja saan vaivoin pidettyä suuni kurissa etten anna palautetta kuljettaja-paralle, joka tekee tietysti parhaansa.

Tätä on joukkoliikenne tänään Suomessa. Junaliikenne takkuaa pienenkin häiriön sattuessa ja varsinkin viikonloppua edeltävästi. Bussiin saat jonottaa kuin ennen Venäjällä maitokauppaan. Kumpikaan ei täsmällisyydessään häikäise.

Mitä oikeastaan valitan? Eikö joukkoliikenteen luonteeseen kuulu vähän välillä vastoinkäymiset ja aikataulujen pettämiset.

Vastaan tuohon, että eivät kuulu. Joukkoliikenne on joukkojen kuljettamista ja siksi siihen pitää panostaa ikään kuin se olisi sitä. Pitää varautua siihen luoja nähköön loogiseen seikkaan että perjantai- ja sunnuntai-iltaisin on väkeä paljon liikenteessä. Väkeä, joka haluaa paikasta A paikkaan B ilman hermojen kiristystä, ajallaan ja rauhallisesti. Siitähän he maksavat. Vai onko liikaa vaadittu? Jos liiketoimintana on ihmisjoukkojen kuljettamista, pitää sitä liiketoimintaa harrastaa sen verran kunnianhimoisesti, että varaudutaan riittävällä kalustolla, riittävällä tekniikalla, riittävällä ennakoinnilla, joustavilla työajoilla.

Harkitsin epävihreästi autoni ottamista käyttöön näillä matkoillani. Voisin äänestää autoni renkailla jos haluaisin. Ja kenties vielä teenkin sen…Älkää hyvät VR ja ExpressBuss asettako minua tällaiseen kiusaukseen!

Guantanamo ja Suomi

2009-01-29T12:03:00.000-08:00

Tänään A-talkissa käytiin keskustelua Guantanamon vankien ottamisesta Suomeen. Asia on monimutkainen ja arka ulko- ja sisäpoliittisesti. Silti EU on ottanut selkeän kannan, että vankeja pitää ottaa turvaan mm. eurooppalaisiin valtioihin, jos heidän palauttamisensa kotimaahansa uhkaa heidän turvallisuuttaan. Keskustelussa KD:n edustaja oli visusti sulkemassa Suomen ovea, perusteluna vankien mahdollinen vaarallisuus ja terrorismin pesiytyminen Suomeen. Sen tarkempaa perustelua asiasta ei kuultu. Sen sijaan nykyinen ja entinen ulkoministeri puhuivat viisaasti yhteisestä eurooppalaisesta päätöksestä, jossa tarkoituksena on tukea Obaman hallinnon positiivista elettä purkaa tuo vankileiri, joka on kansainvälisen oikeuden irvikuva, ja turvata vankien oikeudenmukainen kohtelu ja suojella heitä kotimaassa tapahtuvalta kidutukselta. Heidi Hautala aivan oikein argumentoi, että on maita - mm. Kiina - johon henkilön palauttaminen ei missään tapauksessa tule kyseeseen ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.
Olen samaa mieltä kuin Erkki Tuomioja, että Suomessa olisi aika päästä eroon vaikenemisen kulttuurista. Meille on aina ollut helpompaa olla sivustaseuraajana ja passiivisena kun pitäisi toimia. On oikein, että asioita harkitaan, mutta aktiivisuus ihmisoikeuskysmyksissä on tärkeistä tärkein ominaisuus.
Mielestäni toinen synti johon suomalaiset syyllistyvät on KD:n edustajan kaltainen ennakkoluuloisuus ja perusnegatiivinen asenne kaikkea maahanmuuttoa kohtaan, varsinkin jos maahanmuuttaja sattuu olemaan muslimi. Silloin kysymyksessä ei enää ole "terve" harkinta ja puolueeton diskurssi vaan syrjintä. Kukaan ei voi taata ettei maahan otettava vanki toimisi jollain tavalla epätoivotusti täällä, mutta on väärin jos me oman turvallisuutemme vuoksi näemme peikkoja joka nurkan takana.
Suomen on otettava osaa kansainväliseen toimintaan ihmisoikeusrikkomuksia vastaan. Tässä on nyt oivallinen tilaisuus näyttää minkälainen on uusi ulkopoliittinen suuntamme. Olin ilahtunut, että ministeri Stubbin aikana aktiivisuuden ja aloitteellisuuden aste ulkopolitiikassa on kasvanut. Ja nimenomaan ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Hajasijoittamisen tuskaa

2009-01-18T09:54:00.000-08:00

Lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon on ottanut päähän paitsi Lääkelaitoksen henkilökuntaa, nyt myös lääketeollisuutta. Jopa niin, että Lääketeollisuuden puheenjohtaja katsoi parhaaksi uhata lääkepulalla. Nyt Lääkelaitokselle annettiinkin ennennäkemätön kyykytys: laitoksen kapinoivan - ja jo eronpyyntönsä jättäneen - johtajan on annettava selvitys lääkehuollon tilasta kolmen päivän sisällä! Ei lainkaan kiire..

Itse mietin mikä tässä touhussa nyt niin mättää. Miksi laitosta ei voi siirtää? Miksi siitä seuraisi maailmanloppu? Miksei laitos voi toimia Kuopiossa yhtä hyvin kuin Helsingissä? Miksi kaikkien valtion laitosten pitää sijaita jos ei Kampissa niin ainakin Mannerheimintiellä? Miksei jokin valtion laitos voi sijaita esim. Porin Puuvillatehtaankadulla?

Olen itse ollut hajasijoitettuna Poriin lähes koko aktiivisen työelämäni ajan. Etäisyydet Turkuun ja Helsinkiin, kaupunkeihin joissa työn ja yksityiselämän vuoksi käyn usein, ovat tietysti raivostuttavan pitkiä, mutta en silti kapinoi. Jos nyt tarjottaisiin työpaikkaa Helsingissä, en luultavasti menisi. Sen verran olen tähän hajasijoitettuun kaupunkiin ja sen hajasijoitettuihin ihmisiin tykästynyt. Ja miksen olisi, olenhan täältä kotoisin.

En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi pääkaupunkiseudulta muuttaa työn perässä Kuopioon, ovathan muut suomalaiset joutuneet muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle jo kolmattasataa vuotta. Voin vakuuttaa, että ei siitä lääkehuolto joudu kriisiin. Korkeintaan kriisiin joutuvat ne lääketeollisuuden edustajat, joille matka Savoon tuntuu vastenmieliseltä. Juuri kun esi-isät olivat päässeet sieltä pois. Ja jos kivitalo jää Helsingissä joksikin aikaa tyhjäksi, sanokaa minun sanoneen, se täyttyy alta aikayksikön!

Hajasijoittakaa vain, kyllä tänne periferiaan mahtuu. Täällä on – uskokaa pois - ihmisiä, kauppoja, halpoja asuntoja, tilaa liikkua ja harrastaa, ystäviä, naapureita. Täälläkin on sähköä ja niin muodoin puhelin- ja nettiyhteydet. Täällä asuu ihan tavallisia ihmisiä. Jotka eivät kaiken lisäksi ole niin itseään täynnä kuin pääkaupunkilaiset.

Vähemmistöstä, päivää – anteeksi että vaivaan

2009-01-14T12:12:00.000-08:00

Tavallinen iltapäiväruuhka isossa ostokeskuksessa Helsingin ytimessä. Bussia odottaessa olisi mukava haukata mehevä sämpylä – oikein vesi herahtaa kielelle. Mutta jälleen kerran: "valitettavasti meillä ei ole. Ei, ei meillä ole. Ei ole nyt. Voi kun meillä ei ole yhtään. Mutta tuota salaattia voit kyllä syödä…"
Kiitos ei.

No, onneksi mukana oli omat eväsleivät. Siis gluteenittomat.

Tämä on tavallinen tarina. Vaikka Suomessa viimeisen 5 vuoden aikana gluteenittomien tuotteiden saatavuus on parantunut huomattavasti, edelleen joutuu aika-ajoin nöyryytetyksi myyntitiskien luona.

Suomessa keliakia on diagnosoitu jo lähes 25 000 henkilöllä. Vallitsevuuden arvellaan olevan 1% luokkaa. Kysymyksessä on siis todella vähemmistö. Voi tietenkin kysyä, onko oikein odottaa, että 1%:n väestöosuutta varten tuotevalikoimaan varataan kalliita gluteenittomia tuotteita. Monet kauppa- ja ravintolaketjut ovat Suomessa kiitettävästi kuitenkin niin tehneet. Elintarviketeollisuus ja maahantuojat ovat osoittaneet suurta vastuullisuutta omaksuessaan tällaisen politiikan, siitä kiitos. Muualla maailmassa voi vain haaveilla tällaisesta tasa-arvosta. Matkoillani en edes odota saavani ravintolassa gluteenitonta ruokaa. Ulkomaisessa ruokakaupassa melkein pyörryn ilosta, jos näen gluteenittomia tuotteita – keksipaketin perimmäisen nurkan alahyllyllä dieetti- ja fruktoosituotteiden joukossa.

Miksi sitten marisen?

Ensiksi alkaa aika ajoin väsyttää tämä anelu ravintolan tiskeillä, kokouksissa, ruokapaikoissa. Olisin luullut, että 2000-luvun Suomessa ei enää tarvitse asiasta kysellä. Keliakian ruokarajoite on absoluuttinen. Keliaakikko ei yksinkertaisesti voi syödä mitä tahansa. Esim. diabeetikko voi.
Toiseksi, olen väsynyt kuulumaan vähemmistön vähemmistöön. Aina silloin minussa herää taisteluhenki vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Muidenkin vähemmistöjen. Meitä ei kohdella näin. Me vaadimme yhtäläisiä oikeuksia!
Kolmanneksi, en ymmärrä yrittäjien nihkeätä asennetta. Luulisi, että olisi helppoa varata pakastimeen aina muutama sämpylä, eivät ne siellä happane. Tämä lienee järjestelykysymys.
Lisäksi: kun lähes 10%:n suuruisen erilaisiin seksuaalivähemmistöihin kuuluvan väestönosan tasa-arvokysymyksiä ei ole vielä saatu järjestykseen, miten kuvittelen, että 1%:n sitten saataisiin? No, vastaus on tähän hyvin yksinkertainen: keliakia ei ole yhteiskunnalle eettismoraalinen kysymys. Sen on sairaus tai vamma, joka voidaan hyväksyä. Luulisikin, että gluteenittoman sämpylän saaminen on helpompi juttu kuin homoparisuhteen laillistaminen. Mutta se ei ole.

Olen tehnyt boikottilistan niistä kahviloista, ruokakaupoista ja ravintoloista, jotka ovat ilmoittaneet minulle, että eivät halua ottaa gluteenittomia tuotteita valikoimiinsa. En tiedä vaadinko liikaa, mutta käyn mielummin siellä, missä jopa 1% suuruisen väestönosan tarpeet halutaan ottaa huomioon.

Ryhtiä, VR!

2009-01-07T09:52:00.000-08:00

Päivän uutisissa kerrottiin junien myöhästyneen taas tuntikausia. Pisin myöhästyminen oli tällä kertaa 9 tuntia.

Olen matkustanut jo viitisen vuotta pari kertaa kuukaudessa Porin ja Helsingin väliä julkisilla kulkuneuvoilla. Useimmiten olen ottanut bussin, koska olen huomannut, että se ei koskaan ole myöhässä. Tai myöhässä korkeintaan 10 minuuttia. Junalla matkustaessani olen vähän väliä myöhässä tuota enemmän, joskus jopa puoli tuntia. Onneksi en ole joutunut istumaan junassa sentään tuntikausia, sellaistakin sattuu. Tai saamaan lopulta bussikuljetuksen perille, tunteja myöhässä.
Niin mielelläni kuin käyttäisinkin junaa, katson, että kokoukseni ovat niin tärkeitä, että junalla matkustaminen on yksinkertaisesti liian riskialtista. En voi olla niistä tuntikaupalla myöhässä.

On surullista katsoa minkälaiseen jamaan hieno suomalainen infrastruktuuri on ajettu. Henkilöautoilevan kansanosan tarpeisiin kyllä riittää rahaa. Juuri valmistuu – tai on tarkoitus valmistua – moottoritie Turun ja Helsingin välille. Sen sijaan junareittejä laukkautetaan, vuoroja vähennetään ja kokonaisia rautateitä puretaan pois. Junien kulkuvarmuus on kehitysmaiden tasoa. Pienikin säätilan häiriö saa liikenteen puuroutumaan. Pelkästään viikonloppuruuhka tuntuu johtava junaliikenteen takkuamiseen. Tietokoneiden ja turvallisuuslaitteiden viat voivat vähän väliä seisauttaa liikenteen koko Etelä-Suomessa.

Näin ei voi 2000-luvun teknisen kehityksen kärjessä olevassa länsimaassa olla! Ei näin kriittinen infrastruktuuri voi toimia tällä tavoin onnahdellen.

Junaliikenteen kohtalon kysymys on se, miten yhteiskunnassa arvotetaan ekologista liikennepolitiikkaa. Rahaa kyllä on. Kysymys on vain siitä, miten investoinnit priorisoidaan. Halutaanko, että junat kulkevat?

Nyt mielestäni olisi aika aloittaa reilu panostus junaliikenteen saamiseksi edes jonkinlaiselle eurooppalaiselle tasolle. Radat kuntoon, henkilö- ja tavaraliikenteen siirtäminen junakuljetuksiin, lippujen hinnat alas ja kalusto kuntoon! Älykkyyttä ja joustavuutta investointien rahoituksen järjestämiseen. Rauma-Kokemäki –radan rakensi aikanaan teollisuusyrittäjä huomattuaan kuinka tärkeä se yritystoiminnalle oli.

Tämän onnettoman nysväämisen on nyt loputtava!

Piikkilanka-aita - elintasokuilu

2009-01-05T11:48:00.000-08:00

Ihmisiä kävelemässä rajavyöhykkeellä ja kantaen raskaita tavarakuormia. Naisia, miehiä, seisomassa loputtomissa jonoissa tuomassa myytävää oman kaupunkinsa toreille rikkaasta naapurimaasta. Noista nyyteistä saa omassa maassa parikymmentä euroa, sikäläisittäin hyvän rahan. Kujilla myydään kaikenlaista tavaraa alkaen vanhoista, naarmuisista kännyköistä salaatinlehtiin ja kankaanpalasiin. Näistä ihmisistä vain vajaa puolet osaa lukea. Elinkeino tulee tavaroiden myymisestä.
Emme siis ole syvällä Afrikassa vaan aivan Euroopan eteisessä, muutaman kilometrin päässä EU:n jäsenmaasta. Rajaa pidetään tiukkana, tarkastuksia on monessa kohdassa. Bussin lokerot tarkastetaan moneen kertaan salamatkustajien varalta. Ja passit on luovutettu vierailun ajaksi rajaviranomaisille.

Kun lähdemme paluumatkalle, mietityttää moni asia. Elintasokuilu on hätkähdyttävä. On kuin palaisi unesta takaisin todellisuuteen. Voiko tällaista olla?

Köyhyys on harvoin kenenkään valinta. Vain ihmiset, joilla on varaa olla köyhiä, valitsevat sen. Nämä ihmiset eivät ole voineet valita. Syntyessään köyhäksi heistä vain harva pääsee irti köyhyyden ja kouluttamattomuuden kierteestä. Heille kelpaisi eurooppalainen elämä. Siitä kertovat nämä piikkilanka-aidat ja pakolaisten venekunnat.

Köyhä väestö on otollinen maaperä fundamentalismille. Kaikissa maissa. Kouluttamaton kansanosa omaksuu helpommin agitaation ja lupaukset paremmasta elämästä, utopian. Köyhyydessä pitäminen voikin olla vallankäytön väline. Mistään tietämätöntä ihmistä on helpompi hallita autoritäärisen politiikan ja uskonnon keinoin kuin jos kansa tietäisi ja saisi itse valita.

Näiden ihmisten on pakko palata takaisin köyhyyteen. Me voimme myös palata omalle puolellemme. Mutta ei voi lakata ihmettelemästä elämmekö tosiaan 2000-lukua?

Joululahjaksi humaania ekologiaa!

2008-12-23T08:14:00.000-08:00

Tässä tulikin jo Paavin joululahja: puhe, jossa hän korostaa sitä, että ihmisyyden suojeleminen homo- tai transseksuaaliselta käyttäytymiseltä on yhtä tärkeää kuin sademetsien suojeleminen ("saving humanity from homosexual or transsexual behaviour is just as important as saving the rainforest from destruction” BBC News 23.12.2008). Jos ei äkkiseltään älyä mikä yhteys näillä kahdella seikalla, on, niin paavillinen ajatus oli se, että Luojan luomistyön suojeleminen ei rajoitu pelkästään ympäristöön vaan myös ihmiskuntaan itseensä. Paavin mukaan myös ns. gender theory - miten yhteiskunta roolittaa ihmiset sukupuolen mukaan ja miten ihmiset hahmottavat oman sukupuolensa yhteiskunnassa - eli että ihminen voi kokea sukupuolensa eri tavalla kuin mitä hän biologisesti on, on väärä.

Vaikka paavilliset asenteet homoja kohtaan ovat olleet tiedossa, ihan tällaista joululahjaa ei olisi odottanut. Tämä puhe loukkaa räikeästi kaikkia inhimillisiä ponnistuksia tasa-arvon ja edistyksellisen, demokraattisen sukupuolipolitiikan luomiseksi maailmaan. Tunnetusti katolinen kirkko on ollut tässä suhteessa suurin kanto kaskessa, eikä se kanto näemmä kovin pian ole lahoamassakaan.

Paavin puhe on saanut nyt jo ankaraa kritiikkiä maailman homojärjestöiltä. Puhetta pidetään vastuuttomana ja loukkaavana. Paavin puhe humaanista ekologiasta on oikeastaan tarkemmin ajateltuna hyvin pelottavaa. Onko kysymys puhtauden vaalimisesta samaan tapaan kuin vaalitaan puhtautta luonnossa. Onko sukupuoliroolien hämärtyminen ihmiskuntaa mädännyttävä prosessi, jolta ihmiskuntaa pitäisi varjella? Ja miten tämä ”varjeleminen ” sitten tapahtuisi? Salliiko Paavi tässä de facto jonkinlaisen avoimen anti-gay –rintaman synnyn? Saman tyyppistä puhetta kuultiin 30-luvulla, tosin ihan eri maasta ja erilaisen johtajan suusta.

No, joulu joka tapauksessa tulee. Jouluna juhlitaan sen Vapahtajan syntymistä, joka ei varmaankaan olisi halunnut kuulla tällaista ”maanpäällisen sijaisensa” puhetta. Hänhän viihtyi erityisesti niiden parissa, jotka olivat yhteiskunnan uskonnollisen ja älyllisen kerman hyljeksimiä.

Se on nyt maailmanloppua, vai?

2008-12-21T08:36:00.000-08:00

Tämänpäiväisen uutisen mukaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn kehottaa hallituksia mittavaan elvytykseen kansainvälisen talouskasvun vauhdittamiseksi. Hänen mukaansa ensi vuodesta on tulossa taloudellisesti todella huono. Valtionvarainministerimmekin puhuu ”Talvisodasta”. Entinen pääministerimme panee vielä paremmaksi ja puhuu jo Harmageddonista!
Näin rajua tekstiä harvoin kuullaan. Luulisi että kansakuntamme on luisumassa vähintäänkin sotatilaan.

Monet talousasiantuntijat varoittavat nyt kansalaisia panikoimasta ja kehottavat kuluttamaan. Näin joulun alla toivotaan, että ihmiset eivät tunkisi rahojaan patjan alle vaan lähtisivät sankoin joukoin jouluostoksille. Kulutuksen pitäisi nyt jatkua herkeämättä ja mieluummin kasvaa, jotta talouden rattaat pyörisivät ja raha liikkuisi. Pahinta mitä voi tapahtua on siis että markkinat jäätyisivät.

Siis kerrataanpa vielä: kyseessä ei siis ole kolmannen maailmansodan alku tai lähestyvä asteroidi. Suurin syyllinen löytyy Atlantin takaa maasta, joka elää valtavan alijäämäisessä kansantaloudessa ja jonka koko talous perustuu velkakirjojen myyntiin ulkomaille ja kotimaisen kulutuksen pumppaamiseen. Idea oli saada amerikkalaiset ostamaan asuntoja ja maastureita velaksi ja mahdollisimman paljon. Kukaan ei lopulta tiennyt kuinka paljon lainaa oli annettu mutta aika paljon kuitenkin. Lopulta kun velalliset huomasivat, että eivät selviäkään elämänikäisestä velkaloukusta, alkoikin koko korttitalo kaatua. Huomattiin, että eihän tässä luotottamisessa olekaan mitään järkeä, eihän kukaan maksa niitä velkoja. Ensin kalpenivat kuluttajat, sitten pankinjohtajat ja nyt valtionvarainministerit.
Kysymyksessä on siis yli-innokkaiden markkinaspekulanttien pumppaaman talousilmapallon poksahtaminen. Kysymyksessä oli finanssijätkien peli, jonka laskun maksavat lopulta muut. Siis valtiot. Ja me veronmaksajat.

Nyt siis toivotaan, että kansalaiset kuluttaisivat minkä kerkeävät, jotta finanssijätkien pelin seuraukset eivät olisi niin kauheat. Aika raakaa puhetta. Raakaa sikälikin, että osa ihmisistä jättää tänä jouluna kinkkunsa ostamatta nimenomaan siksi että työpaikka meni alta. Tämän globaalin maailmantalouden pelin seurauksena.