Terveydenhuollon rakenteet kuntoon - nyt!

No, ei ehtinyt kulua kauan edellisestä kirjoituksestani, kun jo julkaistiin tiedote siitä, että hallituspuolueet olivat päätyneet yhteiselle linjalle sosiaali- ja terveyssektorin palvelurakenteen uudistamisesta. Oikeastaan uutinen koski vain sitä, että oli päästy yksimielisyyteen suunnittelun aloittamisesta. Kenelläkään kentällä ei ole tällä hetkellä selkeää käsitystä mistä muusta on päätetty.

On joka tapauksessa selvää – niin kuin STM linjaa - että nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella ei voida turvata yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. On oltava kyllä yhtä mieltä siitä, mitä STM toteaa, että peruspalveluiden saatavuudessa ja toiminnassa on vakavia puutteita, joita yritetään paikata mm. vuokraamalla henkilöstöä tai ulkoistamalla palveluja. Järjestelmän korjaaminen ei onnistu nykyisellä hajautetulla palvelurakenteella. Kiireelliseksi järjestelmän korjaamisen tekee väestön ikärakenteen muuttuminen tavalla, joka lisää palvelutarpeita ja alueellisia eroja entisestään.

Hoitomahdollisuuksien kehittyminen lisää osaltaan kustannuksia.  Juuri näitä asioita pähkäillään parhaillaan kaikilla terveydenhuollon ja sosiaalitoimen portailla. Ja vielä kuumemmin kesällä kun ensi vuoden budjetit pitäisi saada kasatuksi.

On välttämätöntä, että tehdään rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Väsymykseen asti on toistettu sitä, että vain vahvat kunnat voivat toteuttaa hyvää terveydenhuoltoa. Tarvitaan siis joko vahvoja kuntia tai kuntien yhteenliittymiä. Joka tapauksessa siis lisää veronmaksajia kunkin alueen sote-toiminnan turvaamiseksi. Muuten ei tule mitään.

Eihä tuo mitään rakettitiedettä ole. Nyt on kuitenkin niin, että Paras-laki ja muut kehittämishankkeet eivät ole vieneet asiaa eteenpäin. Uudistusten tiellä on kummallista hidastetta ja tahmeutta. Ainakin kuntien haluttomuudesta se kumpuaa.

Jokainen ymmärtää, ja kansalaiset haluavat sitä, että perusterveydenhuolto on vahva ja toimiva. Se, että se ei ole sitä, on kuntien oma vika. Kuntien päättäjät eivät ole halunneet yhdistää resurssejaan, jotta tämä mahdollistuisi. Kärjistetysti voisi sanoa, että kunnanisät haluavat mielummin omat kotiseutumuseot kuin järkevän yhteistyön naapurien kanssa. Surullista.

Nyt pitäisi jahkailu saada loppumaan mitä pikimmin. Kun kunnat hidastelevat asiassa, STM:n tai muun tahon on marssittava kunnantalolle ja kerrottava miten sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään. Ja sitten tehdään niin. Paras-hanke käynnistettiin 2005, jonka jälkeen on vain kuunneltu ja keskusteltu. Olisiko jo toiminnan aika? No on!

Tulevaisuuden sairaala

Hollannissa Orbis Medical Park on uudentyyppinen sairaala (MediUutiset 25.5.). Siinä on oivallettu jotakin sellaista, jota Suomen terveydenhuollossa on etsitty jo kauan: lääkärit ja hoitajat keskittyvät heidän työnsä kannalta oleellisimpaan eli potilaiden hoitamiseen. Tulevaisuuden sairaalassa oheispalvelut kuten kuljetukset, ateriapalvelut ja laitoshuolto on siirretty pois hoitajien niskoilta. Potilaat ovat hoidon ajan omissa huoneissaan tai potilashotelleissa. Kehittyneet tietojärjestelmät helpottavat hoitajien ja lääkäreiden työtä. Optimaalisinta ja oikeata tulevaisuuden sairaalaa on tietenkin se, että potilas saa olla kotonaan. Hoitajat ja lääkärit käyvät paikan päällä ja potilasta hoitavat paikalliset hoitotiimit, spesialistien etäkonsultaatioiden avustamana. Potilasta hoidetaan mahdollisimman pitkään hänen omassa ympäristössään. Hollantilaisten tutkimusten mukaan ympäristöllä on keskeinen myönteinen vaikutus paranemisprosessiin. Myös sairaalahygieenisesti tämä on paras ratkaisu. Jos kotihoito ei ole mahdollista – niin kuin ei usein olekaan – toiseksi paras vaihtoehto olisi sairaaloiden rakentaminen potilashotelleiksi, joissa potilaat ovat omissa huoneissaan. Potilashotelli on ajan mittaan halvempi ratkaisu joka tapauksessa. Sairaalabakteerien aiheuttamat epidemiat maksavat vuositasolla Suomessa useita kymmeniä ellei satoja tuhansia euroja. Yhden hengen huoneet ovat tehokkain tapa estää potilaiden välisiä tartuntoja ja näitä lisäkustannuksia. Nykyisin kaikki vuodeosastojen ns. eristyshuoneet ovat aina täynnä, ja resistentin bakteerin kantajan hoitoon on valjastettava tavallisia potilashuoneita, suurin lisäkustannuksin. Nykyisin sairaalat ovat organisaatioiltaan ja tilankäytöltään täysin vanhentuneita. Tulevaisuuden sairaalan suurin uudistus onkin tilojen joustava käyttö. Tähän pitäisi liittyä mahdollisuus erikokoisten potilaskohorttien perustamiseen ja purkamiseen, epidemiatilanteesta ja erikoisalasta riippuen hyvinkin nopeasti. Toisin kuin usein luullaan, seinät eivät ole suurin sairaalan kustannus. Kustannuksia tulee siitä, että tiloja käytetään väärin. Siinä hollantilaiset ovat oikeassa, että tulevaisuuden sairaalan suunnittelun tulisi olla potilaslähtöistä. Tulevaisuuden sairaalan tilat on tarkoitettu ensisijaisesti potilaille, ei organisaatiokaavioille.

Eutanasia - mitä siitä pitäisi sanoa?

Pääministeri Katainen otti tänään Ylen kyselytunnilla kantaa eutanasiaan – tai oikeastaan ei ottanut. Hän teki viisaasti, kun ilmoitti, että ei halua että kokoomus puolueena ottaa asiaan kantaa. Eutanasia on yksi vaikeimmista lääketieteellisistä eettisistä ongelmista. Itse en ole löytänyt siihen vielä kantaa ja tuskin löydänkään. Eutanasia on myös ennen muuta jokaisen henkilön omantunnon asia. Sellaisena kannanottoa siitä ei ole mahdollista sitoa minkään puolueen periaateohjelmaan. Olen itse hoitanut terminaalivaiheessa olevia potilaita ja keskustellut heidän ja heidän omaistensa kanssa. Olen keskustellut vuosien mittaan myös kollegojen kanssa jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Nämä pitkän linjan terminaalihoidon asiantuntijalääkäritkään eivät ole tämän kysymyksen edessä ollenkaan vahvoilla. Eräs näistä kollegoista kuitenkin totesi minulle viisaasti, että hän ei ole koskaan joutunut harkitsemaan eutanasiaa eli kuolinapua, koska hän on kiinnittänyt erityistä huomiota kivun hoitoon ja hyvään saattohoitoon. Tämä kollega on sekä potilaidensa että suomalaisten kollegojen laajasti arvostama. Varmaankin eutanasiakeskustelussa tärkeintä on ensin tehdä käsitteet selviksi. Toiseksi pitää ymmärtää, että tämä on mitä suurimmassa määrin jokaisen henkilön omantunnon kysmys ja ratkaistava muulla kuin poliittisella tasolla. Kolmanneksi suomalaisessa hoitokäytännöissä pitää panostaa laadukkaaseen ja tehokkaaseen kivun hoitoon, aivan kuin kivun hoidon asiantuntija prof. Eija Kalso pari päivää sitten Ylen aamuTV:ssä sanoi.

Anteeksi, että häiritsen!

(Satakunnan Kansa, 25.8.2011)
Kirjoituksessaan mielenilmauksista ja karnevalisoinnista Erkki Teikari (SK 23.8.2011) paheksui seksuaalivähemmistöjen "avioliittointtämistä". Hänen mukaansa ilman paraatejakin ymmärrämme, että kaikilla on oikeus rakastaa, mutta avioliittointtämistä on vaikea ymmärtää. Esimerkkinä Teikari käytti porilaisnuorten haastattelua, jossa pojat totesivat, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia. Tämä sopi Teikarillekin.
Suomessa homoseksuaalisuus on poistunut rikosnimikkeistöstä vasta v. 1971. Sairausluokituksesta se poistui vasta 1981 ja ns. kehotuskielto kumottiin 1999. Parisuhdelaki on tullut voimaan vasta kuusi vuotta sitten. Vieläkään ei ole mahdollista solmia avioliittoa eikä adoptoida parisuhteen ulkopuolelta. Suomen lainsäädäntö kulkee eurooppalaisittain jälkijunassa.
On vaikea ymmärtää, miksi kehitys Suomessa on ollut niin takkuista. Yleisellä ilmapiirillä, uskonnollisella kovaäänisyydellä ja konservatiivien vastustuksella on ollut tässä oma roolinsa. Suomessa on hyväksyttävää kuulua vähemmistöön, mutta vain jos on sitä kohtuullisesti, piilossa ja niin kuin valtaväestölle sopii.
Tämä jos mikä on ylimielistä asenteellisuutta. Mihinkään vähemmistöön kuuluvan henkilön ei tule tyytyä olemaan vain valtaväestön kynnysmattona. Jos siihen olisi tyydytty, mitään edistystä ilmapiirissä, lainsäädännössä ja asenteissa ei olisi koskaan tapahtunut. Kenenkään ei tarvitse ”inttää asiaansa vähemmän” tai ”marssia paraateissa vähemmän”, jotta valtaväestö saisi säilyttää mielenrauhansa. Tulee olla esiintuloja, vaatimuksia ja tarpeen mukaan vaikka karnevalisointia. Tulee olla omista oikeuksista kiinni pitämistä - tai oikeammin omien oikeuksien vaatimista.
Se voi olla osalle väestöstä vaivaannuttavaa ja vaikeaa ymmärtää. Kuitenkin pidemmän päälle vähemmistöjen oikeuksien parantaminen parantaa kaikkien oikeuksia.

Esa Rintala
puheejohtaja
Porin Seudun Vihreät ry.

Vihreä muutosvoima

Olen ylpeä siitä, että vihreillä on edelleen vankka kannatuksensa Satakunnassa ja koko Suomessa. On joukko ihmisiä, jotka edelleen haluavat Suomen olevan suvaitsevainen, avoin ja tulevaisuuteen tähtäävä, vihreään muutokseen pyrkivä. Tämä muutosvoima on kasvamassa maailmassa, ja vaikka me Suomessa tulemme tässä kehityksessä perässä, tulemme huomaamaan tämän muutosvoiman jatkossa myös meillä. Tästä perustasta meidän on hyvä jatkaa ensi vuoden presidentinvaaleihin ja syksyn kuntavaaleihin. Niissä viimeistään vihreä leijona näyttää kyntensä! Kiitos kaikille mukana olijoille! Pidetään vihreä lippu korkealla!

Suomen suunta

Tämän eduskuntavaalikampanjan aikana olen kadulla tavannut paljon ihmisiä, jotka kertovat kokemastaan suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja vihasta. Nämä tarinat herättävät minussa aina epätoivoa: miksi tällaista pitää vielä olla? Ja samalla se herättää uhmaa: haluan suvaitsevamman Suomen! Nyt!
Sunnuntaina päätetään siitä millainen Suomi jatkossa on. Haluammeko olla eteenpäin katsovia, avoimia, suvaitsevia ja humaaneja vai itsekyyteen käpertyviä impivaaralaisia?
Itse haluan Suomen, jossa pidetään huolta ihmisistä, kaikenlaisista ihmisistä. En halua erottelevaa, vihaavaa ja itsekästä yhteiskuntaa. En halua agrressiivista populismia vaan ratkaisukeskeistä ja vastuullista yhteiskunnan rakentamista. Meillä on varaa auttaa apua tarvitsevia. Meillä pitää olla rohkeutta sietää erilaisuutta.
Haluan Suomen, joka haluaa kantaa globaalin vastuunsa. Haluan, että Suomi on osa Eurooppaa eikä eristäydy omahyväisyyteensä. Suomi tarvitsee itsekkyyden sijaan uutta vastuullisuutta.
Haluan Suomen, jossa jokaisen kannattaa tehdä työtä ja jokainen voi tehdä työtä omien voimiensa mukaan. Haluan Suomen, jossa kannattaa perustaa yrityksiä ja jossa halutaan olla töissä vaikka terveyskeskuksissa. En halua yhteiskuntaa, jossa rikkaat rikastuvat ja samalla köyhien määrä kasvaa. Haluan, että näköalattomuuteen vajonneille nuorille annetaan toivoa, työtä, tukea ja toimeentuloa.
Haluan yhteiskunnan, joka huolehtii sairaistaan, myös niistä, joilla ei ole varaa maksaa hoidosta. En halua leikkauslistoja ja priorisointia, vaan aitoa halua rakentaa toimiva perusterveydenhuolto. Haluan Suomen, joka arvostaa ikäihmisiään ja haluaa turvata heille arvokkaan ja hyvän hoidon.
Haluan maan, jossa luontoarvoista huolehditaan niin, että meillä on elävä luonto vielä tulevaisuudessakin. En halua tuotantoeläinten riistoa, ilmastonmuutosta, likaista Itämerta, ydinvoimaloita ja uraanilouhoksia. Haluan yhteiskunnan joka varautuu tulevaisuuteen jo nyt. Joka haluaa panostaa kestävään talouteen ja kestävään kehitykseen. En halua yhteiskuntaa, jossa kaikki hyöty ulosmitataan itselle tässä ja nyt eikä mitään jää tuleville sukupolville.
Sunnuntaina ratkaistaan Suomen tulevaisuuden suunta pitkäksi aikaa. Toivon, että suomalaiset haluavat sittenkin rakentaa tulevaisuuteen katsovan, hyvä Suomen.

Fundamentalismi on ongelma

Väiteltyäni ½ tuntia kadulla islam-kriittisen ihmisen kanssa, voin vain todeta, että on hyvin vaikeaa vakuuttaa poteroonsa kaivautunutta ihmistä avaamaan silmänsä nykytodellisuudelle. Hänen mukaansa Euroopan islamisoituminen on tulevaisuudessa iso ongelma.
Tässä tiivistettynä maahanmuuttoteesini:
1. Suomeen saa tulla. Mutta haluan, että maahanmuuttaja kotoutetaan ts, hän oppii kielemme, oppii lakimme ja tekee työtä.
2. Suomen pitää kantaa globaali vastuunsa ja ottaa maahan turvapaikan hakijoita.
3. Maahan tulevaa työvoimaa ei saa riistää. Heillä tulee olla suomalainen työehtosopimus, suomalainen palkkataso ja työolosuhteiden valvonta. Heillä tulee olla oikeus perustaa yritys.
4. Emme voi sivuuttaa – vaikka kuinka haluaisimme – sitä, että Suomeen tulijat eivät välttämättä opi heti niin hyvin kuin me eivätkä heti osaa meidän tapojamme. Se ei silti saa olla este heidän maahan pääsylleen. (Suomalainenkaan ei osannut aikanaan Ruotsiin mennessään ruotsia ja Amerikkaan mennessään englantia!) Haluan sosiaalisesti sekoittavan asuntopolitiikan, sosiaalisen isännöinnin ja vastuullisen viranomaisen jokaiseen kuntaan.
5. Fundamentalisteja löytyy meiltä omasta takaa riittävästi. Niitä ovat Halla-Aho, Hommafoorumi ja Suomen Sisu. Heitä ovat homorasistiset Päivi Räsänen, SLEY ja Luther-säätiö.
Islam ei tule olemaan ongelma. Fundamentalismi –sen kaikissa muodoissaan - sen sijaan on.